Päivät lyhenevät. Kun oma maapallon kolkkamme kallistuu lähikuukausina kauemmas auringosta, yhä suurempi osa ajastamme kuluu pimeyden ympäröimänä.
Rakennamme suojaksemme valon piirin. Loisteputket, ledit ja halogeenit valaisevat koteja ja toimistoja. Katuvalot tukevat liikennettä ja luovat turvallisuuden tunnetta. Liiketilat kutsuvat valoillaan kävijöitä ja mainostaulut loimottavat viestejään pimeydessä.
Samalla merkittävä osa niiden valosta siroaa taivaalle, värjää pilvet likaisenkeltaisiksi ja peittää tähdet näkyvistä. Nykyisin jo selkeästi suurin osa suomalaisista elää alueella, jolla Linnunrataa ei näe paljain silmin.
Jopa kolmasosa selkärankaisista ja lähes kaksi kolmasosaa selkärangattomista elää kuitenkin öisin.
Näkö on ihmisen tärkein aisti. Ehkä siksi olemme tottuneet pelkäämään pimeää ja hakemaan turvaa valosta. Jopa kolmasosa selkärankaisista ja lähes kaksi kolmasosaa selkärangattomista elää kuitenkin öisin.
Biologi Johan Eklöf kuvaa kirjassaan Maailma ilman pimeää , kuinka monimutkaisesti ja hienovaraisesti yön ja päivän vaihtelu vaikuttaa erilaisten olentojen toimintaan. Valon määrä ohjaa viestintää, suunnistamista, hormonitoimintaa ja lisääntymissyklejä useilla eliöillä kasveista hyönteisiin ja linnuista nisäkkäisiin. Väärään vuorokaudenaikaan loistava valo saattaa häiritä näitä arvaamattomin seurauksin.
Esimerkkejä valosaasteen vaikutuksista ekosysteemeihin on monia.
Paritteluun valmis kiiltomatonaaras sytyttää lyhtynsä, mutta koiras ei huomaa sitä, jos kauempana siintävät kaupungin valot näyttävät valtavalta lisääntymiskumppanien parvelta.
Pimeän aikaan hiekasta kuoriutuvat kilpikonnan poikaset suunnistavat tavallisesti mereen taivaanrannan vaimean hehkun perusteella, mutta jos rantabulevardin valot ovat kirkkaammat, ne vetävät kilpikonnanalkuja vastustamattomasti puoleensa.
Eräiden mieliala- ja unihäiriöiden hoitoon valo on suoranainen lääke.
Eklöfin omat tutkimukset ovat osoittaneet useiden Länsi-Götanmaan kirkkojen menettäneen ikiaikaiset lepakkoyhdyskuntansa sen jälkeen, kun rakennusten arkkitehtuuria alettiin öisin korostaa näyttävillä valonheittimillä.
Keinovalo on väistämätön paha yhteiskunnassa, jonka monet toiminnot vaativat valppautta kellon ympäri. Ihmiset sairastuvat, syntyvät ja kokevat kriisejä kaikkina vuorokaudenaikoina. Sähkövalaistuksen ansiosta kirurgien ei tarvitse enää leikata kynttilänvalossa.
Eräiden mieliala- ja unihäiriöiden hoitoon valo on suoranainen lääke. Tässäkin taitaa tosin päteä Paracelsuksen ajatus ”määrä tekee myrkyn”: psykiatrisilla osastoilla on joissakin tutkimuksissa havaittu, että luonnonvalolla tai sitä dynaamisesti mukailevalla keinovalolla on ollut yhteys potilaiden parempaan unenlaatuun ja aikaisempaan kotiutumiseen.
Vaikka esiteolliseen aikaan ei ole paluuta, pimeän voimaa ei sovi aliarvioida. Haitallisen valon karsiminen säästää energiaa, tukee unirytmiä ja antaa samalla hämärän eliöille tilaa hengittää. Muihin saasteen lajeihin verrattuna ratkaisu valosaasteeseen on periaatteessa helppo: tarvitsee vain kääntää katkaisijasta.
Voit kokeilla tätä itse. Vähennä valaistusta ennen nukkumaan menoa. Vaihda älypuhelin kirjaan ja lämpimän sävyiseen lukulamppuun. Hakeudu hämärän äärelle yölliseen luontoon. Ota pimeys elämääsi. Saatat yllättyä positiivisesti.
Ota pimeys elämääsi. Saatat yllättyä positiivisesti.
Helsingin keskuspuiston valot sammutetaan nykyisin kello 23. En tiennyt tätä, ennen kuin pururadan lamput eräänä iltana pimenivät kaikkialla ympärilläni. Ensisäikähdyksen jälkeen tunsin aistieni sopeutuvan ja terävöityvän. Haistoin märän metsän tuoksut ja kuulin lintujen äänet, joihin en vielä hetkeä aikaisemmin ollut kiinnittänyt huomiota. Dante Alighierin tavoin näin jälleen tähdet.
Kirjoittaja on terveydenhuollon erikoislääkäri.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivulla.
