Laihtumisesta on tullut bisnestä. On laihdutuslehtiä, -kirjoja ja -ohjelmia. Suurin pudottaja on sankari sekä fiktiossa että arjessa.
Ajattelumallilla on vaikutuksensa. Syömishäiriö liitto Syli ry:n mukaan joka kymmenes tyttö tai nuori nainen kärsii syömishäiriön oireista.
Liiton mukaan syömishäiriö ei kuitenkaan ole pelkästään nuorten ja naisten ongelma. Ikävuosiin 11–26 mennessä noin 20 000 tyttöä tai nuorta naista ja 3 000 poikaa tai nuorta miestä on sairastanut tai sairastaa syömishäiriötä. Lisäksi 27–47-vuotiaista suomalaisista 69 000 henkeä on jossain elämänsä vaiheessa sairastanut psykiatrisen häiriön kriteerit täyttävän syömishäiriön.
Luvusta puuttuu BED:n (ahmintahäiriön) esiintyvyys. Syli ry:n mukaan häiriöstä kärsivät yleisimmin keski-ikäiset ihmiset, joilla voi olla jo nuoruudesta asti seurannut ongelmallinen suhde ruokaan.
Laihdutus hysterian vastapainoksi on luotu Älä laihduta -päivä, joka järjestettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1992. Päivän perustaja on Mary Evans Young, jolla on omia kokemuksia syömishäiriöstä. Valtakunnallisesti päivää on vietetty vuodesta 2010 alkaen.
Tänään onkin hyvä päivä miettiä, miksi pitää laihduttaa. Onko laihduttaminen edes terveelliseen elämään kuuluva sana? Monesti laihduttaminen johtaa paastoon ja kaikesta kieltäytymiseen. Moinen rääkkää sekä kehoa että mieltä.
Joidenkin ravitsemusterapeuttien mielestä laihdutussanasta pitäisi luopua kokonaan. Maltillinen painon pudottaminen ja pienet elämäntapaa parantavat muutokset ovat terveellisempiä vaihtoehtoja. Näitä voivat olla muun muassa kahvipullasta luopuminen, tupakoinnin lopettaminen tai pidemmillä kävelyillä käyminen.
Kannattaa myös miettiä, miksi painon pitäisi laskea. Yhä useammat normaalivartaloiset elävät tilanteessa, jossa eivät osaa olla tyytyväisiä omaan kehoonsa. Heidän ongelmansa löytyvät pään sisältä, ei vyötäröstä.
Lähde:
Syli ry
Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja
Kuva:
Panthermedia