Olkoon hän Leena. Leena asuu Järvenpäässä ja on vaihtanut terveyskeskuksen yksityiseen lääkäriasemaan. Keski-Uudellamaalla on menossa valinnanvapauskokeilu.
Leena on tyytyväinen. Ajan saa nopeasti, lääkäri on vakiintunut omalääkäriksi ja palvelu on ollut auttavaista sekä ystävällistä.
Tuntuu, että hoitokin onnistuu aiempaa paremmin.
Leena ei ole yksin. Sote-keskuskokeilut ovat tuottaneet Suomeen suuren joukon potilaita, joiden mielestä valinnanvapaus on parantanut heidän perusterveydenhuollon palvelujaan.
Tulokset ovat positiivisia muutenkin. Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymän johtaja Pirjo Laitinen-Parkkonen totesi palvelusetelikokeilun kärkihankekauden päätösseminaarissa joulukuussa, että päivystyskäynnit vähenivät eikä kustannuksia siirtynyt erikoissairaanhoitoon (1).
Keski-Uudenmaan kokeilu päättyy huomenna. Leena palaa terveyskeskukseensa. Vähitellen loppuvat muutkin kokeilut ympäri maata.
Syyt tiedämme. Perustuslaki, kilpailun vääristyminen ja politiikka. Kiistat yksityisille maksettavista korvauksista. Viimeisenä niittinä kohu hoivakodeista.
Entä potilaat? Kysyikö heiltä kukaan?
Kysyi. Sosiaali- ja terveysministeriön maaliskuussa ilmestynyt raportti (2) kertoo näin:
Yksityisen palveluntuottajan valinneista 76 prosenttia arvioi saatavuuden parantuneen, kun kunnallisen palveluntuottajan vastaajista vastaava osuus oli 42 prosenttia. Yksityisen palveluntuottajan valinneet katsoivat myös laadun parantuneen enemmän, sillä kunnallisen palveluntuottajan valinneista useimmat arvioivat tilanteen pysyneen muuttumattomana.
Aiempi raportti esitti samaa hieman toisin (3). Kun asiakkaille väitettiin, että palvelut ovat olleet hyvin saatavilla, yksityisen valinneista 74 prosenttia oli täysin samaa mieltä. Kunnalliselle jääneillä luku oli 43 prosenttia.
Saatavuuden katsoi merkittävästi parantuneen yksityisen puolen potilaista 44 prosenttia. Julkisella luku oli 10 prosenttia.
Kun juuri saatavuuden on katsottu olevan Suomen perusterveydenhuollon suurin ongelma, tuloksiin jää kovin vähän selittelyn varaa. Ne ovat suorastaan hämmästyttäviä. Saatavuuteen tyytyväisten määrä kasvoi 72 prosenttia.
Monipuolinen tuottajakunta näyttäisi tällä perusteella parantavan saatavuutta. Nopeampi hoitoon pääsy taas säästää kustannuksia ja ehkäisee kroonistumisia.
Rinteen hallitusohjelmassa kilpailu rajoittuu siihen, että maakunnat voivat ulkoistaa palveluja tai jakaa asiakasseteleitä. Kumpikaan ei ole aitoa kilpailua. Asiakas ei esimerkiksi päätä, milloin setelin ottaa.
Plussaa on hoitotakuu. Mutta toisaalta: voiko olla suorempaa kansanvaltaa kuin päätösvalta omissa asioissaan?
Sipilän hallituksen loppuaikana kauhukuvat valinnanvapaudesta karkasivat käsistä. Jopa yksityiset hoivakodit kytkeytyivät valinnanvapauteen, vaikkei niillä ollut sen kanssa mitään tekemistä. Hoiva oli ostettu alihankintana. Ei kaltoin kohdeltu vanhus ollut sitä itse valinnut.
Valinnanvapaus jää toivottavasti päättäjien takaraivoon nyt hautumaan ja nousee aikanaan uudelleen esiin. Poliittisten ja ideologisten intohimojen huumassa on hyvä muistaa, kenelle terveydenhuoltoa tehdään.
Valinnanvapaus on potilaan etu. Sille pitää vain löytää terveydenhuoltoon sopiva raami.
Vaikeaa se on. Mutta tahdosta kiinni.
Kirjoittaja
Pekka Nykänen
vastaava päätoimittaja
Artikkeli on julkaistu alun perin Lääkärilehdessä 35/2019.
