Luolamiesdieetillä bikinikuntoon! Seisomalla terveeksi! Raakaruoka pitää terveenä! Sähkötupakka on turvallinen!
Terveys on yhä enemmän ominaisuus, jota yksilö voi seurata, valvoa, kehittää ja suojella. Kuluttajina vertaamme tuotteita ja palveluita jatkuvasti saadaksemme parhaan mahdollisen, parhaaseen mahdolliseen hintaan.
Haluamme nopeita ja yksiselitteisiä vastauksia valintojemme pohjaksi, mielellään numeerisessa muodossa. Kvantitatiivinen tutkimus tuottaakin numeroita kiihtyvällä nopeudella, mutta sen näkökulman ihmisen käyttäytymiseen on sanottu olevan varsin kapea ja jopa holhoava (1). Silti sekä tutkijoilla, asiantuntijoilla että kansalaisilla on sama kaiho selittää maailmaa yksinkertaisin luvuin ja määrittein.
Kun tietoa tulvii selitettäväksi, on hyvä muistaa, että syy-seuraussuhteella, eli kausaliteetilla on kovat vaatimukset. Pelkkä yhteys asioiden välillä ei kerro kumpi on kampi vai onko kumpikaan kampi. Syy-seuraussuhde syntyy vasta, kun tapahtuma aiheuttaa toisen tapahtuman.
Syy ennen seurausta
Syy-seuraussuhde tarkoittaa siis kahden tapahtuman suhdetta, jossa toinen aiheuttaa toisen. Toinen tapahtuma on siis syy ja toinen seuraus. Syy esiintyy aina ennen seurausta ajallisesti.
Tutkimuksessa, jossa todetaan lihavuuden lisäävän unettomuutta, lihavuus on syy ja unettomuus seuraus. Tarvitaan kuitenkin paljon tutkimusta, ennen kuin voidaan tehdä päätelmiä siitä aiheuttaako lihavuus todella unettomuutta. Ehkä lihavuuden ja unettomuuden aiheuttaakin jokin kolmas tekijä tai unettomuus johtaa lihavuuteen?
Mitä syy-seuraussuhteen todistaminen vaatii? Ensinnäkin biotieteissä syy-seuraussuhteelle pitää olla uskottava biologinen selitys. Toiseksi pitää ottaa huomioon aika. Riskin tai suojaavan tekijän pitää edeltää sairautta. Tässä tullaan jo heti pulmiin terveyskäyttäytymisen kanssa, sillä terveys on jatkumo tapahtumia ja kokemuksia, joita emme pysty havainnoimaan luotettavasti. Jos lihavuus lisää unettomuutta, miten hyvin nukuin viisi vuotta sitten. Entä nyt? Miten ruokatottumukseni ovat muuttuneet?
Vertailu muihin tutkimuksiin
Yhteys riskitekijän ja haitan tai hyödyn välillä pitää olla selvä, voimakas ja havaittavissa mittaamalla.
Yhteyden voimakkuutta tutkitaan epidemiologisin tutkimusasetelmin tilastollisilla menetelmillä. Mitä voimakkaampi syy-seuraussuhde on sitä luultavimmin taustalla voi olla kausaaliyhteys. Asiaa vahvistaa, jos voidaan osoittaa annosvastesuhde, eli mitä enemmän riskitekijää yksilöllä tai osajoukolla on mitattavissa, sitä suurempi todennäköisyys sairastua.
Syy-seuraussuhteen vaatimuksena on, että samanlaisia tuloksia saadaan muissakin riippumattomissa tutkimuksissa. Jos yksittäinen tutkimusjulkaisu löytää yhteyden kahden asian välille, on se todennettava vielä useassa eri aineistossa. Asiaa vahvistaa, jos voidaan osoittaa annos-vastesuhde, eli mitä enemmän riskitekijää yksilöllä tai osajoukolla on mitattavissa, sitä suurempi todennäköisyys sairastua. Mutta muistanko, kuinka paljon söin marjoja nuorena tai milloin aloin tupakoida päivittäin?
Tutkimuksen tulosten tulisi siis sopia jo olemassa olevaan tietoon sekä olla johdonmukaisia. Jos monta asiaa vaikuttaa lopputulokseen, ei voi päätellä, mikä niistä aiheuttaa sen. Toisaalta tutkimus on luovaa toimintaa ja vaatii ajattelun rohkeutta. Siksi tilanteissa, joissa tiede menee kohti tuntematonta, ei johdonmukaisuudesta tulisi pitää liian tiukasti kiinni.
Kannattaa myös muistaa, että voimme mitata vain sellaista, jota osaamme ajatella. Sattuma tai tuntematon tekijä voi olla kaiken taustalla. Tavallisin on myötävaikuttava tekijä, kuten köyhyys tai ympäristö.
Kirjoittanut:
Kristiina Patja
dosentti, erikoislääkäri
Kirjallisuutta:
1. Jallinoja P. Tiede joutui puolustuskannalle keittiössä. Vieraskynä. Helsingin Sanomat. 12.9.2012. 2. Hill ABr. The environment and disease: association or causation? Proceedings of the Royal Society of Medicine 1965;58:295–300.
3. Tarvitaanko lääketieteessä laajempaa tilastollista ajattelua? Takalo T, Tukiainen J, Uhari M, Hemilä H, Läärä E. Suom Lääkäril 2011;66:1772–6.
Lue myös: Dieetti – kun tunne voittaa järjen
