Unihäiriöihin opiskeluajoiltani alkaen paneutuneena lääkärinä olen kuullut koko joukon tarinoita suurista oivalluksista – tai sellaisiksi koetuista – jotka on nähty unessa.
Asian tekee mielenkiintoiseksi se, että aamuyöhön painottuvien pitkien REM-unijaksojen aikana on pitkään arveltu tapahtuvan huomaamatonta ongelmanratkaisua, ja kenties myös muistin valikoivaa toimintaa, joka pyyhkii pois sopeutumisemme kannalta merkityksetöntä muistiainesta.
Vaikka unennäön perin kirjava elämysmaailma onkin edelleen tieteelle lähinnä arvoitus, on yleinen arkikokemuksemme, että hyvin nukutun yön jälkeen koetaan usein jonkin päätöksen tai ratkaisun syntyneen kuin itsestään.
Uutta iskelmähittiä ei kuitenkaan syntynyt, sillä lehtiössä luki ”Helvetin hyvä idea”.
Vastaavat helpottavat kokemukset eivät liene yhtä yleisiä hyvin valvotun yön jälkeen. Yksiselitteistä ei kuitenkaan ole, tarvitaanko siihen nimenomaan unennäköä, vai ovatko unen monet muut aivoja ja kehoa huoltavat prosessit siihen riittäviä.
Hyvin monista kuuluisista henkilöistä, kuten filosofi ja psykologi William Jamesista (1842–1910) kerrotaan samaa tarinaa, jossa asianomainen heräsi unesta keskellä yötä, ja koki saaneensa maailmankaikkeutta syvällisesti valaisseen oivalluksen, jonka kirjoitti sitten muistiin.
Pettymys oli huomattava, kun aamulla paperissa luki: ”Hoggamus, higgamus, men are polygamous. But higgamus, hoggamus, women are monogamous.”
No, tarinat ovat tarinoita, ja aivan samaa olen kuullut kerrotun suomalaisesta toimittajasta, joka olisi yllätyksekseen saanut lukea suuroivalluksensa muodossa ”Hogaami higaami hogaami higaami, mies on polygaami - vaan higaami hogaami higaami hogaami, nainen on monogaami”.
Erään version mukaan riimittely ja siihen liittynyt merkityselämys olisivat tapahtuneet William Jamesin ilokaasukokeilun yhteydessä, ja lähteiden epävarmuuden vuoksi mikään lopullinen totuus tarinasta ei selvinne koskaan.
Versioita tarinasta, jossa unenaikainen kokemus sanojen mullistavasta merkityksestä näyttäytyy koomisena, lienee huima määrä.
Itse olen kuullut eräältä muusikolta ja sanoittajalta, kuinka hän muisti saaneensa unessa loisteliaan sanoitusidean, jonka oli kuitenkin aamulla unohtanut. Hänen nukuttuaan sitten aikansa lehtiö ja kynä vierellään öinen neronleimaus lopulta kuitenkin päätyi paperille. Uutta iskelmähittiä ei kuitenkaan syntynyt, sillä lehtiössä luki ”Helvetin hyvä idea”.
Eräässä versiossa uneksijanerona oli tieteilijä, jonka oivallus kuului "Bensiinin haju vallitsee kaikkialla".
Mahdollisesti ehkä suomalaiskansallinen erikoisuus on versio, joka unen sijasta koskee maailmoja syleilevää humalaa. Oivalluksen uudelleentavoittaminen edellytti sitten tietysti moniviikkoista humalassa resuamista, jonka tulos oli "Hän kuboaa". Kuboamisen merkitystä miesparka ei valitettavasti tiennyt.
Voitokkaan luonnontieteen puolella taas vastaavaa tarinaa kerrotaan arvoituksellisen ja vaikeasti särkyvän bentseenirenkaan ensimmäisen mallin keksijästä, kemisti Friedrich Kekulé von Stradonitzista (1829–96). Hänen kerrotaan torkahtamisen yhteydessä nähneen näyn ikivanhaa loputtoman kiertokulun symbolia, Ouroborosta muistuttavasta häntäänsä nielevästä käärmeestä, mikä johti läpimurtoon, oivallukseen rengasrakenteesta.
Vaikka tunnemmekin vielä surkean huonosti unennäön ja psykedeelisten näkyjen mahdollisen merkityksen ihmisen luovuudelle ja mielenterveydelle, ja psykedeelien mahdollisen lääkkeellisen käytön vaarat ja hyödyt, ei liene mahdotonta, että joidenkin uutta luovien kytkentöjen mahdollisuus piilisi unen ja valveen rajapinnassa.
Näin siitäkin huolimatta, että todella merkittäviksi osoittautuneet keksinnöt on kyllä yleensä tavattu tehdä hereillä.
Kirjoittaja on työelämäprofessori ja dosentti Turun yliopistossa sekä Tyksin oikeuspsykiatrian ylilääkäri ja Psykiatrisen vankisairaalan asiantuntijaylilääkäri.
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
