Sosiaalisen median sovellusten käyttö on arkipäivää lääkäreille, lääketieteen opiskelijoille ja potilaille. Sovellukset ovat keinoja koota ja jakaa terveystietoakin sekä pitää yllä sosiaalisia suhteita.
Sosiaalista mediaa voi käyttää ammatillisen tiedon jakamiseen ja lääketieteellisten neuvojen etsimiseen. Potilaat voivat jakaa kokemuksiaan keskenään. Somea voi käyttää esimerkiksi tutkimuksessa, terveyden edistämisessä, opetuksessa ja markkinoinnissa ammattihenkilöille (https://www.laakariliitto.fi/edunvalvonta-tyoelama/liiton-ohjeet/sosiaalinen-media/).
Rankka työ vaatii rankat huvit, sanotaan. Mobiilisti puretaan myönteisten tilapäivitysten lisäksi työpaineita ja turhautumista. Tunteista viestitään väsyneenä, ja aamuyön tekstit vaikuttavat usein pikaistuksissa laadituilta. Sähköinen sosiaalisuus tallentaa ja levittää sisäpiirin huumoriksi tai stressinpuruksi tarkoitetut verbaaliset kukkaset ja rikkaruohot arvaamattoman laajalle. Eikä niitä voi peruuttaa.
Naamakirjaan tai twitteriin lähtenyttä ajattelemattomuutta on mahdotonta saada takaisin. Jakaminen ja ruutukaappaukset levittävät loistavat oivallukset ja harkitsemattomat päästöt lehtiotsikoihin asti.
Suljettuja sivustoja ei oikeasti ole. Hakkeroidaanhan myös pankit ja Pentagon. Suljettujen ryhmien postauksia jaetaan suljettujen sivujen ulkopuolelle ruutukaappauksina. Printtimediakin nostaa näitä some-leaks-vuotoja julkisuuteen. Somessa jaettuun tietoon tulee suhtautua kuin se olisi täysin julkista.
Erityisen tarkka on oltava, jos keskustelu liittyy potilastyöhön. Herkullisimmatkaan sattumukset eivät kuulu nettiin. Potilas voi olla tunnistettavissa lääkärin nimestä, erikoisalasta, työpaikasta, päivämäärästä ja tarinasta.
Ei saa käydä niin, että potilas tunnistaa omaa asiaansa käsiteltävän lääkärin tekstissä netissä. Lääkärin ei tule purkaa kiirettä, työkuormaa, väsymystä ja turhautumista sosiaalisessa mediassa. Luottamusta ei saa rapauttaa.
Sosiaalisen median sanotaan tuoneen julkisuuteen keskustelun, jota aiemmin käytiin pubin kulmapöydissä. Kun Lääkäriliiton Fimnet-keskustelutaulut perustettiin, laadittiin myös netiketti. Aggressiivisuutta ja epäkollegiaalisuutta on pyritty suitsimaan. Moderaattoria tarvitaan yhä hillitsemään ylilyöntejä.
Myös lääkärien Facebook-sivusto tarvitsee valvontaa. Järjestysmiehinä toimivat moderaattorit. Tämä on myös sen rähjääjän etu. Onneksi keskustelut ovat pääosin rakentavia, kiinnostavia ja asiantuntevia, toisinaan myös hauskoja.
Asiallinen ja fiksu somekäytös kuuluu kaikille lääkäreille. Arvonmukainen henki ja kollegiaalisuus ovat hyviä ohjenuoria some-areenallakin. Jokaisen lääkäriksi tunnistetun kommentaattorin imago liitetään ammattikunnan maineeseen.
Ilkeily on rumaa netissä ja livenä. Sarkasmiksi tai huumoriksi tarkoitetut heitot ymmärretään helposti väärin, ja seuraava kommentaattori lisää löylyä. Ikäviin ja ilkeisiin kommentteihin ei pidä lähteä mukaan, vaan palauttaa keskustelu asialinjoille.
Lääkärien on hyvä olla aktiivisesti mukana sosiaalisessa mediassa. Ilmatilan hallintaa ei pidä luovuttaa humpuukille. On erittäin tärkeää, että lääkärit ovat keskusteluissa asiantuntemuksensa mukaisesti, kuten keskustelussa influenssa-rokotuksista. Suurin osa kansalaisista on ”tolkun ihmisiä”, joita kiinnostavat tosiasiat.
Lääkäri on lääkäri myös sosiaalisessa mediassa; ammatillisuus, vastuullisuus, eettisyys ja kollegiaalisuus on muistettava. Liiton ohjeet sosiaalisen median käytöstä ovat yhä käypäiset. Työnantajilla on omat some-ohjeensa, joita on hyvä noudattaa.
Somessa pätee vanha kansanviisaus: hyvä kello kauas kuuluu – paha vielä kauemmas.
Kirjoittaja:
Kati Myllymäki
toiminnanjohtaja
Suomen Lääkäriliitto
Julkaistu Lääkärilehdessä 46/2018.
