Musiikki on taiteista kauneimpia. Nuotit saavat tekstin elämään, musiikki häätää surun haamun. Musiikki on paras lohdutus masentuneelle ihmiselle. Se rauhoittaa, virvoittaa ja virkistää sydämen. Musiikki tekee ihmiset lempeämmiksi, siivoiksi ja järkevimmiksi.
Olen aina rakastanut musiikkia. Joka hallitsee tämän taiteen, se on hyvää lajia, kaikessa taidollinen. Laulu on paras taito ja harjoitus. Laulamisella ei ole mitään tekemistä maailman, oikeuden tai riidanhalun kanssa. Joka laulaa, ei paljon murehdi. Hän on iloinen ja ajaa huolet laulaen pakoon.
Näin kirjoitti harmaana pidetyn kansankirkkomme oppi-isä, munkin askeesista luopunut, avioitunut, lapsilauman isäksi tullut ja musiikin ystävä, teologian tohtori Martin Luther lähes viisisataa vuotta sitten.
Luther oli musiikin lisäksi myös oluen ystävä. Hän ylisti oluen siunauksellisuutta toteamalla muun muassa, että: ”Ken juo paljon olutta vaipuu nopeasti uneen. Kun nukkuu, ei ehdi tehdä syntiä. Kun ei tee syntiä, pääsee taivaaseen. Juokaamme siis paljon olutta!”
Mutta, Luther jatkaa: "Meidän pirumme lienee hyvä viiniletku. Ja sen nimi pitää oleman ’juo’, koska se on niin janoinen ja pyhä, ettei sitä voida viilentää paljolla viinin ja oluen juonnilla."
Luther pohtii, että voisimme tietysti "luopua maltaista ja juoda oluen sijasta vettä, mutta nuorilla miehillä ei kerta kaikkiaan tunnu olevan hauskaa ilman olutta, sillä pelaaminen yksin ei tee iloiseksi, eivätkä rakkausjututkaan ilostuta, joten he pysyvät juomisessa."
Luther kertoo jo Tacituksen havainneen, ettei vanhojen saksalaisten parissa ollut mikään häpeä juoda yötä päivää. Tacituksen havainnosta on nyt kulunut 2000 vuotta. Eräs Lutherin aikalainen totesi, että ”jos päänsä täyteen juominen on noin vanha ja kunniallinen tapa, emme kai me nyt tahdo luopua siitä."
Runsas oluen juonti ei ainoastaan pelasta syntiseltä elämältä, vaan syventää myös ymmärrystä uskon ja jumaluusopin vaikeimmistakin kysymyksistä. Luther kirjoittaa: "Kun minä saarnaan, minä saarnaan niin, että seitsenvuotias lapsikin ymmärtää. Mutta kun minä ja maisteri Melanchton juomme kellarissa olutta ja keskustelemme teologiasta, ihmettelee Jumala taivaassakin tätä oppineisuutta." "Totisesti”", päättelee Luther, "joka ei rakasta viiniä, laulua ja naisia, pysyy typeränä koko elämänsä ajan."
Lutherilla on pöydän antimien ylistykselle vankat teologiset perusteet. Sanassahan sanotaan, kuinka viini on luotu ilahduttamaan ihmisen mieltä (Ps.104:15, Saarn.10:19), eikä ole mitään parempaa auringon alla kuin syödä ja juoda ja iloita (Saarn.8:15). Ja kunnon pidoissa tulee olla viiniä, olutta ja paljon syötävää (5 Moos.14:26). Toden totta, Luther toteaa, "Jumala ei kiellä kristityiltä oluen ja viinin juontia kuten turkkilaisilta". "Mutta", hän varoittaa, "älkää alentako itseänne sioiksi, vaan pitäkää itsenne ihmisinä".
Siis syökäämme, juokaamme, laulakaamme, iloitkaamme ja olkaamme ihmisiksi. Onhan Vappu!
PS. Tiesittekö muuten, että sana krapula juontuu muinaiskreikan sanasta kraipale (lat. crapula) = liiallisen viinin juonnin aiheuttama päänkivistys.
Raimo Puustinen
Kirjoittaja on tamperelainen yleislääketieteen erikoislääkäri, joka hämmästelee tällä palstalla terveydenhuollon ilmiöitä.
Juttu on julkaistu alun perin 30.4.2014. Juttua on muokattu ja julkaistu uudestaan 25.4.2023.
