Tupakkateollisuus on aina etsinyt uusia tapoja kehittää tuotteitaan ja annostella nikotiinia. Ajatus sähkösavukkeesta ei ole uusi. Ensimmäiset sähkötupakan versiot kehitettiin jo 1950-luvulla, mutta markkinoille se tuli varsinaisesti vuonna 2007. Syynä oli pelko voittojen kutistumisesta, sillä tupakkateollisuuden markkinat alkoivat hitaasti kutistua länsimaissa, kun lainsäädännön ja terveystietoisuuden lisääntyminen pienensivät tupakan kulutusta. Riippuvuuskeskustelua haluttiin välttää ja suunnata se haittojen vähentämiseen.
Ensimmäinen tuote, joka markkinoitiin haitattomampana oli ns. kevytsavuke. Tupakkateollisuus toi sen markkinoille erityisesti naisille suunnattuna, mutta se osoittautui vielä haitallisemmaksi kuin perinteinen savuke. Seuraavaksi 1990-luvun lopulla vuorossa oli ”karsinogeenittömämpi” savuke, joka tupakkateollisuuden väitteiden mukaan sisälsi vähemmän syöpää aiheuttavia aineita. Kuluttajat eivät kuitenkaan innostuneet tästä ”vähemmän haitallisesta” savukkeesta, vaan tupakointi jatkoi laskuaan.
Nuuska ja muut imeskeltävät tupakkatuotteet lanseerattiin voimalla 2000-luvulla. Jälleen kerran kuluttajille markkinoitiin ”vähemmän” haitallista tuotetta. Suussa imeskeltävät tupakkatuotteet eivät ole korvanneet keuhkoihin hengitettäviä tuotteita, vaan niille muodostui oma erillinen käyttäjäkuntansa.
Nyt sähköisiä tupakkatuotteita markkinoidaan taas kerran ”vähemmän” haitallisina. Sähkötupakan historia on lyhyt ja pitkä. Se tuli myyntiin äskettäin, mutta sen tuotanto ja markkinointi on osa tupakkateollisuuden jatkumoa, jossa terveydelle haitallisia tuotteita tuodaan markkinoille vanhoilla keinoilla. Teollisuudelle on kannattavaa pitää yllä nikotiiniriippuvuutta.
Miten sähkötupakkaa markkinoidaan?
Markkinointi etenee tupakkateollisuudelle tutuin keinoin. Verkkoympäristön myötä harhaanjohtavan tiedon levittäminen on nyt entistä helpompaa. Tyytyväisten käyttäjien, julkkisten ja urheilijoiden kuvat sähkötupakan kanssa ovat levinneet verkossa. Sähkösavukkeen ”vähemmistä” haitoista on viestitty, mutta haitoista on vaiettu. Sähkösavuke-nimi on valittu huolella, sillä tupakoitsijat eivät halua ajatella nikotiinia tai edes tupakkakasvia. Sähköinen nikotiininannostelija ei kuulosta lainkaan yhtä houkuttelevalta kuin sähkösavuke. Savuke on tuttu tuote, joka on liitetty vuosikymmenien markkinoinnilla nuoruuteen, nautintoon ja vapauteen. Kemikaalin nimi suoraan kulutustuotteessa ei ole houkuttava, varsinkin kun aine on koukuttava.
Suunnittelussa on otettu huomioon erilaiset käyttäjät: osa tuotteista on aivan savukkeen kopioita, osa teknisiä vempaimia, osa sopii paremmin nuoren käteen ja osa vanhemman tupakoitsijan käyttöön. Aluksi niitä täytettiin yksittäisillä patruunoilla, mutta nyt markkinoilla on nestetäyttöisiä malleja, joihin annostellaan jopa millilitroja nikotiininestettä.
Nikotiinittomia patruunoita saa ostaa ruokakaupasta vapaasti, joten tupakkatuotteen käytön harjoittelun voi aloittaa jo lapsena. Täyttöpatruunoille on luotu nopeasti väylät ja eri maihin omat mainostajat. Niinkin pienelle kielialueelle kuin Suomi on luotu lukuisia verkkosivuja. "Hämäystiede" on otettu myös käyttöön, ja taas kerran terveystutkijat joutuvat todistamaan, että tämäkin tupakkatuote on haitallinen. Samalla markkinoidaan terveysväitteitä, joita sitten tutkijat kumoavat. Yleensähän kuluttajatuotteissa valmistajan tulee osoittaa tuotteen haitattomuus ja vastata sen haitoista. Jälleen kerran tutkijat altistavat koe-eläimiä sähkösavukkeen inhalaatioaerosoleille selvittääkseen, miten myrkyllistä tai syöpää aiheuttavaa se todella on.
Käynnissä on koeasetelma, jossa miljoonat käyttäjät altistetaan haitalliselle tuotteelle, tutkijat seuraavat sairauksien ilmaantumista ja veronmaksajat maksavat sairauksien hoidon. Poliittisten päättäjien lobbaaminen on ollut ennätyksellistä ja tuloksellista. Tuoreessa EU-direktiivissä mm. mentolin käyttöajalle tuli siirtymä vuoteen 2020 saakka – ikään kuin se olisi jotenkin erityisen tärkeä ainesosa. Sähkötupakan rajoituksia vastustetaan kiivaasti.
Suomi haluaisi panna uudet nikotiinituotteet lääkelain alaiseen valvontaan. Tätä tupakkateollisuus vastustaa lobbaamalla poliitikkoja ja kansalaisia. Tupakkateollisuus on käyttänyt näitä taktiikoita sähkösavukkeen lanseerauksessa tähän mennessä menestyksellä. Kuka tiesi sähkösavukkeen olemassa olosta vuonna 2005? Nyt tuoreen barometrin mukaan yhdeksän kymmenestä nuoresta miehestä tuntee tuotteen.
Homo statisticus vai homo humanus
Tilastollinen tupakointi esitetään aina yhdelle tupakkatuotteelle kerrallaan. Syntyy harha, että nikotiinia käyttävät hankkisivat sen elimistöönsä vain yhtä reittiä. Käytännön elämässä on monia tilanteita, joissa ei voi polttaa tulta ja savua, vaan on korvattava perinteinen savuke jollain muulla nikotiinipitoisella tuotteella. Tupakkateollisuus myös markkinoi nuuskaa ja sähkötupakkaa vaihtoehtoina savulliselle tupakalle.
Väestön terveyden näkökulmasta kyse ei siis välttämättä ole merkittävästä haittojen pienenemisestä, sillä sähkötupakka ei vähennä nikotiinin käyttäjien määrää. Sähkötupakka on terveysriski. Se antaa väärän turvallisuuden tunteen ”vähemmän” haitallisesta tuotteesta. Se tuo nuoria nikotiiniriippuvuuden piiriin. Se ei myöskään toimi vierotustuotteena vaan jopa haittaa vieroittumista.
Tupakkateollisuuden tavoite on saada nuoret kuluttajat kokeilemaan tuotteitaan. Syy on selvä, sillä nikotiiniin jää fyysisesti riippuvaiseksi ja uusi kuluttaja on varma taloudellinen sijoitus. EU:n kuluttajatutkimuksen mukaan suomalaiset ovat parhaiten tietoisia sähkösavukkeista: nuorista miehistä 92 % tunsi sähkötupakan, kun Ruotsissa luku oli 34 %. Vuoden 2012 Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan vähintään kerran sähkösavukkeita käyttäneitä oli 18- ja 16-vuotiaista pojista 29 %, 18-vuotiaista tytöistä 27 % ja 16-vuotiaista tytöistä 21 %. Näistä joka seitsemäs poika ja joka kymmenes tyttö ei ollut koskaan kokeillut poltettavia tupakkatuotteita.
Nuorallatanssi tupakkateollisuuden kanssa ei tunnu päättyvän. Jälleen kerran se on onnistunut tuomaan uuden riippuvuutta aiheuttavan, elimistölle haitallisen tuotteen markkinoille samalla kun lainsäätäjät tai terveyden puolustajat ovat olleet voimattomia. Tupakkateollisuuden valmistamat nikotiinituotteet pitäisi kieltää, ja jos sitten haitattomuuden tiellä edetään, niin kielletään haitallisimmat tuotteet, savukkeet, heti. Nikotiiniriippuvuuden hoitoon on olemassa lääkevalmiste, joten riippuvaisia ei jätetä pulaan. Näinhän toimitaan vaikkapa polttoaineissa, joissa haitallisin poistuu markkinoilta haitattomamman tieltä.
Kirjallisuutta
World Health Organization 2013. Rachel Grana, PhD MPH, Neal Benowitz, MD, Stanton A. Glantz: PhD: Background Paper on E-cigarettes (Electronic Nicotine Delivery Systems).
Hiilamo H. The Fear of Losing out – Tobacco Industry Strategies in Finland 1975–2001 (Tupakkateollisuuden vaikuttamisstrategiat Suomessa vuodesta 1975 vuoteen 2001 ). Väitöskirja, Tampereen yliopisto.
Attitudes of Europeans towards Tobacco. Special Eurobarometer 385, Wave EB77.1 commissioned by the Directorate General Health and Consumers of the European Commission, Brussels.
Nuorten terveystapatutkimus 2013.
Kirjoittaja:
Kristiina Patja
LT, erikoislääkäri
Kuva: Panthermedia
