Eduskunnan lähetekeskustelu eutanasiaa koskeneesta kansalaisaloitteesta käsitteli pikemmin saattohoitoa kuin eutanasiaa. Saattohoidon parantamista ja saatavuuden takaamista peräsi usea kansanedustaja.
Parantamisen varaa on aina, mutta kannattaa huomata, että hyvään kuolemaan tähtäävä, kuolevien potilaiden kärsimyksiä lievittävä hoito on Suomessa kehittynyt 2010-luvulla tuntuvasti.
Jos kaikki nykyaikaiset kivunhoitomenetelmät ovat käytössä, kipu on varsin hyvin hallittavissa.
Tärkein syöpäkivun hoitomuoto on lääkehoito. Suomessa on käytettävissä laaja länsimainen lääkevalikoima. Tarvittaessa käytetään kajoavia kipulääkkeiden antomenetelmiä ja kipusädehoitoa.
Keskustelua ei tosin tule rajata kipuun. Suomessa hoidetaan nykyään kärsimystä kokonaisuudessaan. Se koostuu fyysisestä kivusta ja muista oireista, henkisestä ja eksistentiaalisesta kärsimyksestä sekä sosiaalisista ongelmista. Tämä tehdään tiimityönä, johon osallistuvat tarpeen mukaan lääkäri, hoitohenkilökunta, psykologi, pappi ja sosiaalityöntekijä.
Tärkeä rajapyykki oli STM:n vuonna 2010 julkaisema, asiantuntijakuulemiseen perustunut suositus Hyvä saattohoito Suomessa. Vuonna 2012 Etene julkaisi selvityksen saattohoidon suunnitelmista ja toteutuksesta.
Palliatiivisen hoidon tavoitteet määritteli STM:n työryhmä raportissaan syövän hoidon kehittämisestä vuoteen 2020. Raportti suositteli järjestämään hoidon Norjan tapaan kolmiportaisesti. Perustasolla (A), kaikissa sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä, tulee hallita oireiden hoidon perusteet. Perusterveydenhuollon erityistasolla (B) on saattohoitovuodepaikkoja ja kotisaattohoitoon erikoistunut kotisairaala tai kotihoito. Lääkäreillä ja hoitajilla tulee olla alan erityiskoulutusta. Vaativan erityistason (C) hoitopaikkoja ovat palliatiivisen hoidon yksiköt ja saattohoitokodit. Ne vastaavat myös hoidon kehityksestä, koulutuksesta ja tutkimuksesta.
C-tason palliatiivisen hoidon yksikkö on jo kaikissa yliopistosairaaloissa. Saattohoitokoteja on neljä. Uusia B-tason yksiköitä avataan jatkuvasti: esimerkiksi Hyks-alueella on 10 kotisairaalaa. Saattohoitovuodepaikkoja oli 35 vuonna 2011, nyt 92 (tiedot antoi professori Tiina Saarto).
Olennaista hoidon kehittymisessä on ollut koulutus.
Vuonna 2007 käynnistyneestä kaksivuotisesta palliatiivisen lääketieteen erityispätevyyskoulutuksesta on valmistunut noin sata lääkäriä. Kiinnostus koulutukseen on ollut suurta. Erityispätevyyslääkäreistä 60 % työskentelee erikoissairaanhoidossa, 16 % perusterveydenhuollossa ja 20 % yksityisellä tai kolmannella sektorilla. Vuonna 2014 perustettiin palliatiivisen lääketieteen professuuri Helsingin yliopistoon.
Käypä hoito -suositus Kuolevan potilaan oireiden hoito otettiin käyttöön vuonna 2008 ja päivitettiin 2012.
Suurelle yleisölle tietoa palliatiivisesta hoidosta jakaa yliopistollisten sairaanhoitopiirien yhteishanke Kivunhallintatalo. Se on osa virtuaalista Terveyskylää ja tarjoaa potilaille, omaisille ja ammattilaisille tietoa kivusta sekä sen hoidosta asuinpaikasta riippumatta. Sieltä saa ohjeita myös tilanteisiin, joissa kipu ei ole hallinnassa. Puhelimitse tietoa saa Hyksin Kipuklinikan ja Syöpäjärjestöjen yhteiseltä Syöpäkipulinjalta.
Saattohoito on kehittynyt viime vuosina monessa suhteessa oikeaan suuntaan. Tehtävää on silti vielä runsaasti, ja työ jatkuu. Äskettäin julkaistiin ehdotus Kroonisen kivun ja syöpäkivun hoidon kansalliseksi toimintasuunnitelmaksi (4).
Tavoitteena on yhdenvertaisesti hyvä saattohoidon taso ja saatavuus kaikille tarvitseville asuin- ja hoitopaikasta riippumatta.
Tiina Tasmuth
LKT, syöpätautien erikoislääkäri, palliatiivisen lääketieteen erityispätevyys, ylilääkäri
Espoon sairaala
Juttu on julkaistu Lääkärilehdessä 13/2017.
