Lähes viimeisenä läntisessä Euroopassa, mutta perusteellisen arvioinnin jälkeen (1) Suomi on ottanut kansalliseen rokotusohjelmaan rokotteen papilloomavirusta (HPV) vastaan. Rokottaminen alkaa loppusyksystä, ja tarkoitus on rokottaa kaikki 11–12-vuotiaat tytöt ala-asteen viimeisen vuoden aikana. Lisäksi ensimmäisenä vuonna rokotetaan vanhemmat tytöt 15 ikävuoteen saakka. Selvää näyttöä poikien rokottamisen hyödyistä on kertynyt paljon, ja toivottavasti heidänkin liittämisensä ohjelmaan tulee harkintaan pian. Rokotusten ansiosta viruksen kierto väestössä vähenee, ja näin tuotetaan epäsuoraa hyötyä myös rokottamattomalle väestölle.
Pitkään jatkuneen seulonnan ansiosta kohdunkaulan syövän ilmaantuvuus Suomessa on maailman pienimpiä: uusia syöpiä löytyy noin 150 vuodessa. Pelkkä seulonta maksaa kuitenkin yli 22 miljoonaa euroa vuodessa (2), ja lisäksi HPV:n aiheuttamien tautien diagnoosien varmennukseen, hoitoon ja seurantaan kuluu toiset 22 miljoonaa euroa, josta kuitenkin vain 3,6 miljoonaa euroa kohdunkaulan syövän hoitoon (2). Nykyisellä rokotteen hinnalla ikäluokan rokottaminen tulee maksamaan alle 2 miljoonaa euroa, ja tautitaakan väheneminen säästää terveydenhuollon kustannuksia merkittävästi. Rokotusohjelmalla saavutettavat säästöt ylittävät ohjelman vuosittaiset kustannukset noin kymmenen vuoden kuluttua.
Poikkeava Papa-löydös, joita Suomessa on vuosittain yli 34 000, aiheuttaa aina ahdistusta naiselle ja hänen lähiympäristölleen. Lievempiä muutoksia joudutaan seuraamaan, ja vakavampien muutosten takia tehdään kolposkopia syövän esiasteen löytämiseksi. Kolposkopioita tehdään vuosittain yli 16 000 ja esiasteita löydetään noin 3 000. Esiasteiden hoito puolestaan näyttää lisäävän merkittävästi ennenaikaisen synnytyksen riskiä seuraavassa raskaudessa (3), mutta hedelmällisyyteen se ei onneksi vaikuta (4).
Rokote estää HPV-infektioita ja siten esiasteiden ja syövän kehittymistä (5). Vakavien esiasteiden (CIN 2 ja 3) määrä alkaa merkittävästi vähentyä noin kymmenen vuoden kuluttua rokotusten aloittamisesta. Lievempien esiasteiden ja lievien solumuutosten määrä vähenee myös, mutta ei yhtä paljon, koska niissä rokotteen kohteena olevien HPV-tyyppien syyosuus on pienempi kuin syövässä ja vakavissa esiastemuutoksissa. Invasiivisten syöpien määrä alkaa merkittävästi vähentyä 20–30 vuoden kuluttua (1).
Seulonnan uudistaminen on väistämättä edessä. Nykyinen päällekkäinen seulonta kansallisessa ohjelmassa ja muissa Papa-kokeissa on ollut tuloksellista mutta erittäin kallista (2). Järkevästi organisoimailla seulonnan kustannukset voidaan nopeasti lähes puolittaa ja saavuttaa samalla enemmän terveyttä siirtymällä HPV-testillä tehtävään seulontaan ja vähentämällä radikaalisti testausta seulontaohjelman ulkopuolella (1). Nykyään Papa-testejä otetaan aivan liian paljon aivan liian nuorilta naisilta sekä terveyskeskuksissa että yksityissektorilla ja toisaalta organisoitu seulonta lopetetaan liian aikaisin jo 60 vuoden iässä.
Viimeksi kuluneen vuoden aikana on kertynyt vakuuttavaa näyttöä siitä, että HPV-testiin perustuvalla seulonnalla ehkäistään merkittävästi enemmän syöpää kuin nykyisellä Papa-seulonnalla (6). HPV-testillä tehtävään seulontaan siirtyminen on väistämätöntä viimeistään, kun rokotetut ikäluokat saavuttavat seulontaiän, koska kohdunkaulan solumuutosten vähentyessä rokotuksen ansiosta Papa-testin herkkyys ei enää riitä. Onkin hämmästyttävää, että THL:n uusi seulontasuositus ei ole vielä edennyt valtion virkakoneistossa.
On upeaa, että HPV-rokote on päässyt kansalliseen rokoteohjelmaan. Yhdessä toivottavasti pian uudistuvan seulontakäytännön kanssa sillä saavutetaan maksimaalinen lääketieteellinen vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus HPV-tautitaakan vähentämisessä. Näin Suomi pidetään edelleen kohdunkaulan syövän ehkäisyn mallimaana.
Pekka Nieminen
LKT, dosentti
HYKS, naistentautien ja synnytysten klinikka
Kirjallisuutta
1. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asettaman papilloomavirustautien torjuntaryhmän selvitys 30.4.2011. THL:n raportti 28/2011.
2. Salo H, Leino T, Kilpi T ym. The burden and costs of prevention and management of genital disease caused by HPV in women: A population-based registry study in Finland. Int J Cancer 2013;133:1459–69.
3. Kyrgiou M, Koliopoulos G, Martin-Hirsch P, Arbyn M, Prendiville W, Paraskevaidis E. Obstetric outcomes after conservative treatment for intra-epithelial or early invasive cervical lesions: a systematic review and meta-analysis of the literature. Lancet 2006;367:489–98.
4. Kalliala I, Anttila, Dyba T, Hakulinen T, Halttunen M, Nieminen P. Pregnancy incidence and outcome among patients with cervical intraepithelial neoplasia: a retrospective cohort study. BJOG 2013;119:227–35.
5. Paavonen J, Naud P, Salmeron J ym. Efficacy of human papillomavirus (HPV)-16/18 AS04-adjuvanted vaccine against cervical infection and precancer caused by oncogenic HPV types (PATRICIA): final analysis of a double-blind, randomised study in young women. Lancet 2009;374:301–14.
6. Arbyn M, Ronco G, Anttila A ym. Evidence regarding human papillomavirus testing in secondary prevention of cervical cancer. Vaccine 2012;30S:F88–99.
Julkaistu Lääkärilehdessä 40/13.
