Ihmisillä on silmiin tulevan valon ja pimeyden vuorottelun tahdittama sisäinen kello. Aikavyöhykkeen mukaisen virallisen ajan ja aurinkoaikaa seuraavan sisäisen kellon välisestä ristiriidasta on haittaa terveydelle.
Väestötasolla tarkasteltuna jokainen illan valoisa lisätunti lyhentää yöunta ja altistaa sairauksille, joilla on suuri painoarvo kansanterveydelle. Jokainen valoisa lisätunti illan aikana aiheuttaa myös tuottavuuden menetyksiä, Yhdysvalloissa terveystaloustieteellisen analyysin mukaan noin 93 euroa jokaista työllistä henkilöä kohden vuodessa.
Loppuiltapäivän ja illan aikana silmiin tuleva valo myöhentää päivärytmiämme viivästyttämällä sisäisen kellon synnyttämiä vuorokausirytmejä. Myös myöhään harjoitettu raskas liikunta viivästyttää sisäistä kelloa ja voi vaikeuttaa nukahtamista (3). Vuorokausirytmit puolestaan aikaistuvat, kun silmiimme tulee valoa kello 5–9 tai kun liikumme noin kello 7 tai kello 13–16.
Ulkona myöhään liikkumiseen (urheiluun, pyöräilyyn tai kävelyyn) käytetty aika on yleinen syy unijakson viivästymiseen. Silloin nukahtaminen onnistuu vasta aamuyöllä. Unijakson viivästyminen on yleistä etenkin opiskelijoilla. Kun valoisat illat viivästyttävät päivärytmiämme, jo muutoinkin iltatyyppisten ihmisten rytmit viivästyvät vielä enemmän.
Univelka selittää osan haitoista. Se aiheuttaa ylensyöntiä iltaisin, heikentää insuliinin tehoa ja johtaa painonnousuun sekä sisäisen kellon jätättämiseen aina vain lisää. Univelkaa kertyy arkiöisin, ja vapaapäivinä sitä kuitataan pois ylipitkillä unilla. Vaikka viikonlopun korvausunet virkistävät, kaksi vapaapäivää ei riitä kumoamaan univelan metabolisia haittoja.
Suomessa valtaosa väsymykseen liittyvistä vakavista liikenneonnettomuuksista tapahtuu touko-elokuussa. Väsymysonnettomuudet ovat yleisiä etenkin nuorilla miehillä, ja syynä vaikuttaa olevan ensisijaisesti onnettomuutta edeltänyt lyhyt (alle 6 tuntia) yöuni ja ajaminen aamuyöllä. Normaaliajan vallitessa väsymysonnettomuudet ovat harvinaisempia.
Yhä useampi aikuinen ei mielestään nuku tarpeeksi. Se vaikuttaa myös laajemmin yhteiskuntaan. Univelka nakertaa sosiaalista pääomaa ja passivoi. Yllättävää on, että univelkaiset jättävät jopa äänestämättä muita useammin. Mitä enemmän valoisaa aikaa asuinalueella on ulkona iltaisin, sitä suurempi on asukkaiden univelka ja sitä pienempi on heidän äänestysaktiivisuutensa.
Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa on vireillä useita aloitteita kouluaamujen myöhentämiseksi. Perusteluna on, että koululaiset saisivat silloin nukutuksi enemmän. Murrosikäisillä ne näyttävät mahdollistavan hieman pidemmät yöunet. Useissa tutkimuksissa sopiva koulupäivän alku vaikuttaisi olevan kello 8.30–9.
Kouluaamuja on jo myöhennetty muutamissa Suomen kunnissa, ja useat kunnat harkitsevat asiaa. Pysyvään kesäaikaan siirtyminen kumoaisi kouluaamujen myöhentämisen tavoitteen. On myös huomattava, että Suomessa ei ole koskaan noudatettu kesäaikaa talvella ja talvet tulevat synkkenemään nykyisestään ilmastonmuutoksen takia.
Päätökset virallisesta ajasta vaikuttavat päivärytmiimme. Siksi niillä on myös kansanterveydellisiä seurauksia. Tämä asia perustellaan selväsanaisesti tieteellisen seuran kannanotossa, jonka Portugalin lääkäriliitto julkaisi huhtikuussa. Sen suosituksena on pysyvä normaaliaika. Samalla kannalla ovat myös kolme muuta tieteellistä seuraa. Tietoon perustuen pysyvä normaaliaika (talviaika) on myös Suomelle parempi vaihtoehto kuin pysyvä kesäaika.
Kirjoittajat
Markku Partinen
LKT, neurologian dosentti, professori, tutkimusjohtaja
Helsingin uniklinikka
Timo Partonen
LT, psykiatrian dosentti, tutkimusprofessori
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Artikkeli on alun perin julkaistu Lääkärilehdessä 37/2019.
