Potilaiden edessä joudun jatkuvasti muistuttamaan itseäni ymmärrettävästä ilmaisusta. Me lääkärit olemme mestareita latinan ja lainasanojen käytössä.
Monet lääketieteen ilmaisut on vaikea kääntää suomeksi, eikä ole tarvettakaan. Kollegojen kesken on helpointa käyttää kieltä, johon olemme koulutuksen ja työelämän myötä tottuneet. Infektiolääkärinä teen paljon kirjallisia ohjeita ja erityisesti potilasohjeiden kohdalla hygieniahoitajien ja maallikkolukijoiden armottomasta punakynästä on erityistä hyötyä. Lääkärin voi olla vaikea antaa helposti ymmärrettäviä ohjeita potilaalleen – varsinkin, jos ohjeet pitää antaa kirjallisessa muodossa.
Minulla on kokemusta tiedetekstien kirjoittamisesta. Se ei kuitenkaan auta kirjoittamaan ymmärrettävästi. Edessä avautuva valkoinen paperi suorastaan kutsuu kirjoittamaan koukeroisesti.
Sanelen konsultaatiovastauksia ja sairauskertomusmerkintöjä ja lähetän niitä potilailleni. Liian harvoin tulen ajatelleeksi sitä, miten paljon potilaani teksteistäni ymmärtää. Osa ilmaisuista saattaa herättää epävarmuutta, jotkut jopa kauhua. Vastaanotolla on helpompi panostaa ymmärrettävään kieleen, kun voi tarkkailla potilaan reaktioita ja saada välitöntä palautetta. Yritän käyttää vertauskuvia ja muistutan toistuvasti itseäni kannustavasta kielenkäytöstä.
Ymmärrettävä kielenkäyttö ei ole aina helppoa kielen ammattilaisillekaan. Pari vuotta sitten Finlandia-palkinnon saanut kirjailija hyökkäsi palkintopuheessaan rasismia vastaan ja esitti tiukkaa yhteiskuntakritiikkiä. Vaikka olin hänen kanssaan kaikesta ymmärtämästäni samaa mieltä, jouduin googlailemaan sivistyssanoja käsittääkseni kaiken sen, mitä hän oli palkintopuheessaan sanonut. Osan ymmärsin ilman hakukoneitakin. Puhe jäi lopulta hieman etäiseksi, ja luulen hänen etäännyttäneen sivistyssanoja vilisevällä puheellaan vielä enemmän niitä kuulijoita, joille hän oli painavat sanansa erityisesti kohdentanut.
Tärkeintä on ymmärretyksi tuleminen. Oikeakielisyys on hienoa, mutta ei useinkaan välttämätöntä viestin perillemenon kannalta. Esimerkiksi julkisten tilojen seinille kiinnitetyistä viesteistä on helppo löytää yhdyssanavirheitä, tuntea ylivertaisuutta oppineisuudestaan ja postata haparoivan kielenkäyttäjän viesti someen. Nauretaan yhdessä! Harvoin puolikielisesti esitetty asia on kuitenkaan jäänyt epäselväksi – oikeakielisyysvirheistään huolimatta. Epäilen jopa, että tarpeeton sivistyssanojen käyttö etäännyttää ihmisiä toisistaan oikeakielisyysvirheitä useammin.
Harrastan runoilua. Kirjoitin kokoelman runoja ja lähetin ne arvioitavaksi ammattilaisrunoilijalle. Vaikka lääkärilatinan käyttö runoissani oli osin myös harkittu tyyliseikka, ammattilaisrunoilija kiinnitti huomiota tarpeettomaan laina- ja sivistyssanojen käyttööni. Muutaman kerran palautteen edessä nieleskeltyäni aloin olla samaa mieltä palautteenantajan kanssa.
Vieraat sanat etäännyttävät, ärsyttävät, huvittavat ja antavat harhaanjohtavan vaikutelman sivistyksestä, joka piilee ehkä sittenkin jossain muualla kuin lääkärilatinan katveessa. Mitä erikoisempaa tai vaikeampaa ilmausta runoilija käyttää, sen paremmin ilmauksen on voitava perustella itsensä. Sivistyssanoilla on taipumus tappaa kieli, parempiakin ilmaisuja olisi.
Löysin ammattilaisrunoilijan palautteesta samat ainekset kuin niistä potilasohjeita koskevista palautteista, joita olin saanut hygieniahoitajilta ja maallikkolukijoilta.
Kaunokirjallinen kieli, ihmisten välinen viestintä ja lääkärin ammattikieli kiertyvät kaikki samojen lainalaisuuksien ympärille. Hyvä kieli on ymmärrettävää niille, joita halutaan puhutella.
Reetta Huttunen
Kirjoittaja on tarinoihin viehtynyt mänttäläinen infektiolääkäri.
Kirjoitus on julkaistu kolumnina Lääkärilehdessä 3/2019.
