Kiukkukohtauksia, kiroilua, kikattelua? Törkeätä ruutuajan ylittämistä, henkilökohtaisen hygienian laiminlyömistä, yökukkuilua vs. aamukoomaa?
Tässähän puhuttiin teini-iästä? Ei suinkaan, vaan koronatyöläisestä pandemian vuosipäivän tienoilla.
Mieluusti kirjoittaisin mainitsematta kertaakaan Virusta, mutta minkäs teet, kun tuo solunsisäinen organismi hämärtää tajunnan yhtä tehokkaasti kuin gonadoliberiini murkun aivolisäkkeen.
Lähdimme selvittämään ennennäkemätöntä, maailmaa uhkaavaa hätätilannetta tieteen tuntosarvet tanassa, uskoen että selvittäisimme sen yhdessä ja järki johtotähtenä.
Vuodessa on käynyt selville, että ihmiskuntana selvitämme ongelmiamme viime kädessä kuin yläkoulun luokka murrosiän tuiverruksessa.
Valtaosa meistä suorittaa koulua ja elämää varsin passiivisina, mielevinä siihen suuntaan, josta koituu vähiten vaivaa. Oli kyseessä luokkaretki tai pandemia, enemmistö kääntyilee mielipidetuulten heiluteltavana kuin kedon heinä.
Tuulia ohjailevat ne, joilla on valtaa tai painavaa sanottavaa. Digiaikana he voivat olla keitä tahansa, bassoääni tai kovat nyrkit eivät aina riitä. Luokan perällä somettava introvertti tai oikein ajoitettu joukkoäly voivat ohjailla massoja samaan tapaan kuin valtioiden johtajat.
Yhteisten ongelmien ratkomisessa pulpahtavat esiin myös tuohtujat, manipulaattorit ja nörtit.
Tuohtujien lasi on aina puolityhjä, kuten on heidän analyyttinen kykynsäkin. He pyrkivät täyttämään tyhjyyttä napinalla ja juoruilulla, joita he kutsuvat kantaaottavaksi keskusteluksi. Eipäs-joopas –supina käynnistyy heti kun isommat ratkaisut on tehty.
Globaali pandemia, samoin kuin yläaste, on oiva kasvualusta manipulaattoreille. Oma agenda ja karisma ovat voimakas yhdistelmä, oli kyseessä sitten puberteetti tai hätätila.
Manipulaattorin ei tarvitse olla häirikkö. Koronakriisissä faktat muuntuvat koko ajan. Turvattomuus saa monet kollegatkin jääräpäistymään ja tarraamaan oikeaksi uskomaansa, vaikka mustavalkoisuus on poliitikon, ei luonnontieteilijän, ominaisuus.
Lääkäriä kuunnellaan pandemiassa erilaisella korvalla kuin muita ja meillä on suurempi vastuu välttää kärjistyksiä, vaikka poliitikot niitä mielellään kuuntelevatkin.
Nörtit ymmärtävät ongelmat ja mahdolliset ratkaisut nopeammin kuin muut. Siitä ei ole välttämättä hyötyä kenellekään, jos heitä ei kuunnella. Muussa tapauksessa he voivat pelastaa maailman.
Luokassa on usein myös se väritön Jeppe, jolla on niin vaikeaa, että hänet on helpointa ohittaa. Jokaista kahta koronakuolemaa (keski-ikä 80 vuotta) kohti yksi afrikkalainen kuolee siksi, että koronarajoitukset estävät hänen pääsynsä sairaanhoitoon aivan muun sairauden vuoksi.
Tasapäisiksi emme tule, mutta voisimme edes silloin tällöin muistaa, että Jeppe ja muu maailma ovat olemassa.
Maailmanlaajuinen terveyskriisi ja teini-ikä ovat yksilölle ainutkertaisia, mutta historiallisesti ja biologisesti ne toistuvat tinkimättömästi.
Koronavirukset ovat saattaneet aiheuttaa samantyyppisen pandemian jo 130 vuotta sitten, ja kuka tietää kuinka monta kertaa ennen kirjoitettua tieteellistä aikakautta. Lisäksi uudet epideemiset mikrobit sikiävät jo eläinkunnassa, odottaen kumpi ehtii ensin, mutaatio vai isännän sukupuuttoon kuoleminen.
Teinit kasvavat, ohimolohkot asettuvat ja pian he jo seuraavat rakkaudella omien pilttiensä muuttumista hormonihäiriköiksi.
Aika ajoin onkin syytä nostaa jalat pulpetille ja henkäistä syvään: tää on nyt tätä, mutta minä lepään nyt. Muuten virus ottaa meistä pelon niskalenkin ja luokka päätyy retkellään rämesuolle.
Terhi Heinäsmäki
Toimii Helsingin kaupungin epidemiologisessa toiminnassa infektiolääkärinä.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 6/2021.
