Psyykenlääkkeitä määrätään yhä useammin lapsille ja nuorille

”Mitähän tässä nyt pitäisi tehdä, ettei vaan ­pilata hyvää tyttöä”, mietti eräs sijaisäiti ollessaan vastaanotolla masentuneen tyttärensä kanssa. Puheena olivat erilaiset hoitovaihtoehdot ja pohdittavana oli mielialalääkkeen aloitus.

Psyykenlääkkeet herättävät monenlaisia mielikuvia. Niiden käyttö voi pelottaa ja hävettää. Niiden tarpeellisuus voidaan kyseenalaistaa. Toisaalta lääkkeiden saatetaan odottaa tekevän ihmeitä.

Lasten ja nuorten psyykenlääkkeiden tehoa, turvallisuutta ja käyttöä on tutkittu vain vähän. Varsinkin lääkkeiden pitkäaikaiset vaikutukset ovat selvittämättä. Alaikäisten hoito on harvan valmisteen virallinen käyttöaihe. Lääkkeiden käyttö on monissa maissa lisääntynyt, kun ­uusia valmisteita on tullut markkinoille. Yhdysvallat on kulutuksen kärkimaa (1). On arveltu, että nykyinen tapa hoitaa vaikeatkin häiriöt avohoidossa on osaltaan vaikuttanut lääkehoidon yleistymiseen.

Mielialalääkkeiden käyttö alaikäisten hoidossa alkoi yleistyä 1990-luvulla, ja vuosina 2000–2010 se yli kaksinkertaistui Suomessa 10–14-, 15–19- ja 20–24-vuotiaiden ikäryhmissä (2). Tutkimusnäyttö näiden lääkkeiden tehosta ja turvallisuudesta alaikäisten masennuksen ja ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa on osin ristiriitaista (3,4). Lapsille mielialalääkkeitä määrätään edelleen vähän, mutta nuoruusiässä käyttö lisääntyy. Vuonna 2010 Suomessa 15–19-vuotiaista 3 % käytti masennuslääkkeitä, tytöt yli kaksi kertaa niin yleisesti kuin pojat. Käytön yleistymistä meillä eivät jarruttaneet havainnot siitä, että alle 18-vuotiaiden vakavaa masennusta ­SSRI-lääkkeillä hoidettaessa noin 4 %:lla potilaista (lumelääkettä saaneista 2 %:lla) on ensimmäisten viikkojen aikana lisääntyviä itsemurha-ajatuksia ja itsetuhoista käyttäytymistä (3). Joissakin maissa käyttö notkahti.

Samanaikaisesti myös psykoosilääkkeiden käyttö alaikäisten hoidossa on lisääntynyt (5,6). Psykoosilääkkeitä käytetään hyvin moniin psykiatrisiin häiriöihin. Erään yhdysvaltalaisen tutki­muksen mukaan 77 %:lla nuorista, joilla oli psykoosilääke, ei ollut psykoosidiagnoosia (7). Tavallisinta on atyyppisten antipsykoottien määrääminen lasten ja nuorten käytöshäiriöihin. Pojille psykoosilääkitys aloitetaan usein jo esimurrosiässä ja käyttö on pitkäaikaista (5).

ADHD-lääkkeiden käyttö on Suomessa maltillisempaa kuin monessa muussa maassa. Lääkitys aloitetaan tavallisesti 7–10-vuotiaille (5). ADHD:n hoitomuodoista vahvin tutkimusnäyttö on lääkityksestä (8).

On tärkeää hoitaa lasten ja nuorten psykiatriset häiriöt mahdollisimman hyvin. Se on aikuisiän psykiatristen häiriöiden ehkäisyä. Saatavilla on oltava riittävät ja monipuoliset psyko­sosiaaliset hoitomuodot. Psyykenlääkkeiden määräämisen alaikäisille olisi hyvä olla lastenpsy­kiatrian tai nuorisopsykiatrian erikoislääkärin käsissä tai ainakin sen pitäisi perustua erikoislääkärin konsultaatioon. Lääkkeen tehoa ja mahdollisia haittavaikutuksia tulee seurata tiiviisti ja aktiivisesti. Lääkevalintojen tulee perustua ensi sijassa tutkimustietoon ja hoitosuosituksiin.

Alaikäisten lääkehoitoon on lasten ja nuorten vanhemmilla myös sanansa sanottavana. Lääkehoitoa koskevat keskustelut onkin käytävä sekä potilaan että hänen lähiaikuistensa kanssa.

Kun lapsen ja nuoren psyykkinen vointi edellyttää lääkehoidon liittämistä muuhun hoitoon, potilaiden on voitava käyttää lääkkeensä ilman häpeää ja syyllisyyttä – samalla tavalla kuin muiden sairauksien hoidoissa. Lääkehoito voi joskus olla parasta, mitä nuorelle potilaalle tapahtuu.

Kirsi-Maria Haapasalo-Pesu
LT, psykiatrian ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri
Satakunnan sairaanhoitopiiri, psykiatrian toimialue

Kirjallisuutta

1. Steinhausen HC. Recent ­international trends in ­psychotropic medication prescriptions for children and adolescents. Eur Child Adolesc Psychiatry 2014, verkossa ensin 8.11.2014. DOI 10.1007/S00787-014-0631-y.
2. Haapasalo-Pesu K-M, Karukivi M. The growing trend in the use of ­antidepressants among young people in Finland in 2000-2010. Psychiatria Fennica 2013;44:45–55.
3. Haapasalo-Pesu K-M. Masennus­lääkkeet nuorten ­masennuksen hoidossa. Suom Lääkäril 2006;61:711–4.
4. Karukivi M, Haapasalo-Pesu K-M. Nuorten yleistyneen ahdistuneisuus­häiriön hoito. Suom Lääkäril 2012;67:949–54.
5. Autti-Rämö I, Seppänen J, Raitasalo R, Martikainen JE, Sourander A. Nuorten ja nuorten aikuisten ­psyykenlääkkeiden käyttö on ­lisääntynyt 2000-luvulla. Suom Lääkäril 2009;64:477–82.
6. Haapasalo-Pesu K-M. Psykoosi­lääkkeiden käyttö yleistynyt nuorten hoidossa. Suom Lääkäril 2007;62:2957–61.
7. Staller JA, Wade MJ, Baker M. Current prescribing patternes in outpatient child and adolescent psychiatric practice in New York. J Child Adolesc Psychopharmacol 2005;14:57–61.
8. Suomalaisen Lääkäriseura ­Duodecimin, Suomen Lasten­neurologisen yhdistys ry:n, Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen ja Suomen Lastenpsykiatri­yhdistyksen asettama työryhmä. ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, ­lapset ja nuoret). Käypä hoito -suositus 8.10.2013. www.kaypahoito.fi