Mediassa kerrotaan yhä useammin koskettavia tarinoita, miten väärä tai viivästynyt diagnoosi, puutteellinen hoito tai viive hoitoon pääsyssä on tuhonnut potilaan tai hänen omaistensa elämän. Potilasvakuutuskeskuksen (PVK) tilastojen mukaan potilasvahinkoilmoitusten määrä on kasvanut koko 2010-luvun ajan.
Vuonna 2016 ilmoituksia tehtiin lähes 8 900. Viittä vuotta aiemmin luku oli yli tuhatta pienempi. Onko potilasturvallisuus heikentynyt?
Potilasvahinkoilmoitusten määrä on yksi terveydenhuollon laadun mittareista. Siitä ei silti sellaisenaan voi tehdä johtopäätöksiä terveydenhuollon tai potilasturvallisuuden tilasta.
Kaikista vahinkotapauksista ei tehdä ilmoitusta. Lisäksi vähintäänkin vahinkoilmoitusten määrä tulisi suhteuttaa terveydenhuollossa tehtyjen tutkimus- ja hoitotoimenpiteiden määrään ja laatuun, jotta tarkempia johtopäätöksiä voitaisiin tehdä.
Vahinkoilmoitusten määrän kasvuun johtaneita syitä ei ole tutkittu perinpohjaisesti. Tilastojen perusteella voidaan kuitenkin tehdä joitakin arvioita.
Korvattavien potilasvahinkojen määrä ei ole kasvanut samassa määrin kuin potilasvahinkoilmoitukset, vaan niiden määrä on pysynyt likimain samana koko 2010-luvun. Vuosittain ratkaistavista tapauksista vain vajaa kolmasosa arvioidaan korvattaviksi potilasvahingoiksi: vuonna 2016 vajaat 2 200 tapausta (28,7 %), viisi vuotta aiemmin vajaat 100 enemmän (28,4 %).
Sosiaali- ja terveydenhuollosta puhutaan nyt kenties enemmän kuin koskaan aiemmin. Palvelujen laatu ja saavutettavuus huolestuttavat kansalaisia. He seuraavat sote-keskustelua, jossa maan parhaat asiantuntijatkaan eivät pääse yhteisymmärrykseen siitä, miten palvelut tulisi järjestää.
Keskustelu lisää suuren yleisön tietoisuutta ja kiinnostusta terveydenhuollon palvelujen laatua ja saatavuutta kohtaan. Kun vahinkotapauksista kirjoitetaan lehdissä, kynnys tuoda julkisuuteen omia huonoja kokemuksia madaltuu.
Viime vuosina myös PVK on avoimemmin ja aktiivisemmin tiedottanut potilasvakuutusjärjestelmästä ja sen hoitovirheiden varalta tarjoamasta turvasta. Julkisen keskustelun ja tietoisuuden lisääntyminen ovat oletettavasti vaikuttaneet vahinkoilmoitusten määrän kasvuun merkittävästi.
Avoin keskustelu on tärkeää. Silti voi kysyä, miksi korvattavat vahingot eivät vähene, vaikka potilasturvallisuutta edistetään ja vahingoista keskustellaan.
Tietyt toimenpiteet, kuten lonkan ja polven tekonivelleikkaukset, selän alueen toimenpiteet sekä nilkan ja jalkaterän leikkaukset, pysyvät vahinkotilastojen kärjessä vuodesta toiseen. Vahinkojen määrää ei selitä pelkästään toimenpiteiden suuri määrä.
Toistuvia ongelmia liittyy myös esimerkiksi värttinäluun alaosan, ranteen veneluun ja nilkan murtumien sekä välilevytyrien diagnostiikkaan ja hoidon valintaan. Ovatko syyt organisaatiorakenteissa tai organisaatiokulttuurissa, resursseissa vai opetuksessa ja osaamisessa?
Inhimilliseen toimintaan liittyy aina virheen ja vahingon mahdollisuus. Vaikka vahingoilta ei kokonaan voida välttyä, potilasturvallisuuden edistämiseksi tulee tehdä vielä paljon enemmän. Sattuneista virheistä voi ja pitää ottaa opiksi.
Minna Plit-Turunen
OTK, varatuomari, yksikönjohtaja
Potilasvakuutuskeskus
Pääkirjoitus Lääkärilehdestä 23/2017.
