Ex-ulkomaankauppaministeri Anne-Mari Virolainen (kok) arvioi joulukuussa vieraillessaan Lääkäriliitossa, että sote syntyy, koska SDP haluaa sen.
Virolaisen logiikan mukaan SDP:n kannattaa äänestää uudistuksen puolesta, koska muuten soppa on vaalien jälkeen sen sylissä. Kukapa sitä haluaisi.
Tämän päivän uutisten jälkeen tulee mieleen, että SDP:n olisi saattanut kannattaa kokoomuspoliitikkoa kuunnella. Jos SDP gallupien mukaisesti vaalit voittaa, kateeksi ei käy.
Katastrofi on ehkä turhan voimakas sana, mutta lähelle menee. Mitä mahtavat miettiä valinnanvapauskokeiluihin osallistuneet yrittäjät? Entä maakuntahallintoa luoneet ihmiset? Entä soten odottelussa rohkeasti yrityskauppoihin intoutuneet terveyspalveluyritykset?
Ennen oli epävarmuutta. Nyt sitä on potenssiin kaksi.
Sote kaatui keskustan ja kokoomuksen lehmänkauppaan. Se ei poista sitä, että SDP:kin tarvitsee terveydenhuollon uudistamiseen kumppanin. On sovittava, rakennettava kompromisseja ja tehtävä lehmänkauppoja. Myös silloin kun terveydenhuoltoa uudistetaan askelittain.
Tärkeintä on nyt minimoida vahingot. Voitti vaalit kuka tahansa, vastuullinen poliitikko lähtee jatkamaan työtä aiemman hallituksen jalanjälkien pohjalta. Lähtöruutuun palaaminen olisi kansakunnan voimavarojen haaskaamista.
Politiikan toimittaja Timo Haapala tekee kuitenkin Ilta-Sanomien kolumnissaan raadollisen havainnon: poliitikolla on pitkä muisti. SDP sai soten kaatumaan, ja moni muistaa sen seuraavalla vaalikaudella. Siksi seuraavakin sote-esitys kohtaa kaiken vastarinnan, mitä eduskunnan valiokunnissa osataan keksiä.
Maahan ei löydy sotea, joka kaikkia miellyttäisi. Siksi olisi ollut nytkin tärkeää päästä eteenpäin. Kumpi on parempi: päivästä toiseen asemalle jäävä bussi vai bussi joka lähtee väärään suuntaan, mutta jossa on ratti?
Toivon suuresti, että tuleva eduskunta osaa hoitaa uudistusta rakentavammin. Mammuttimaisen kertauudistuksen sijaan kannattaa siirtyä pienten askelten politiikkaan. Yhteistyötä sekin vaatii.
Teksti: Pekka Nykänen
Kuva: Mikko Käkelä
