Ulkopuolisen on näinä päivinä poikkeuksellisen vaikea tulkita Yhdysvaltain sisäpolitiikkaa. Donald Trumpin voittoon päättynyt vaalitaistelu ei purkanutkaan paineita, vaan näyttää vain kiihdyttävän repivää riitelyä valtapuolueiden kesken.
Trumpin kauden ensimmäisiin uhreihin lukeutunee hänen edeltäjänsä merkittävimpiin saavutuksiin kuulunut terveydenhuoltouudistus Obamacare, virallisesti Affordable Care Act. Trump on luvannut peruuttaa uudistuksen, jonka tavoite on ollut saattaa aiemmin vaille kattavaa terveydenhuoltoa jääneiden kansalaisten terveyspalvelut vakaalle pohjalle. Etäältä – erityisesti pohjoismaisesta näkökulmasta – jää arvoitukseksi, mihin Obamacare-ohjelmaa kohtaan tunnettu raivo tarkkaan ottaen perustuu. Ehkei niinkään itse asiaan kuin sille nimensä antaneeseen presidenttiin.
Donald Trumpin tyyli näyttää olevan tokaista milloin tätä milloin tuota, mutta siinä mielessä johdonmukaisesti, ettei hän perustele kumpaakaan mielipidettä. Hän on myös kunnon populistin tapaan mielellään monia asioita vastaan kertomatta, mitä tulisi tilalle. Voi käydä niinkin, että lopulta republikaanit muuttavat terveydenhuollossa vain vähän muuta kuin uudistuksen nimen. Pääasia on siirtää Obama kaikin tavoin historiaan.
Kuluvan viikon perjantaina virkaan astuvan Yhdysvaltain uuden presidentin ailahteleva ja usein sivistymätön esiintyminen on jo ehtinyt herättää kauhua niin hänen kotimaassaan kuin ympäri maailmaa. Tilanteen kiteyttää hyvin tapaamani pienyrittäjä Keskilännestä. Hänen mukaansa nyt on pantava toivo kongressin kykyyn hoitaa tehtävänsä ja pitää presidentti aisoissa. Näin siis sanoo Trumpia äänestänyt republikaanisen puolueen vannoutunut kannattaja.
Demokraatteihin lukeutuva professori pitää puolestaan Trumpin voittoa seurauksena Yhdysvaltain koulutusjärjestelmän alennustilasta. Hänen mielestään normaalisti valveutuneet ja valistuneet ihmiset eivät äänestäisi Trumpin kaltaista ehdokasta. Rapautunut julkinen koululaitos ei kuitenkaan enää kasvata nuorista sellaisia kansalaisia, vaan otollista riistaa populisteille. Tässä suhteessa julkisia kouluja mielellään syrjivät republikaanit ovat Trumpissa saaneet juuri sitä mitä ovat tilanneet.
Voisiko Suomessa käydä trumpit?
Ei kai. Sehän tarkoittaisi, että me äänestäisimme pääministeriksi – toimeenpanovallan kahvaan siis – politiikassa ryvettymättömän ja siksi kokemattoman mutta liike-elämässä menestyneen ja vaurastuneen mustan hevosen. Yritysjohtajan ja henkilökohtaisen omaisuuden sananvaltaan tottuneena hänen käänteensä olisivat ripeitä ja usein keskenään ristiriitaisia. Tällainen johtaja joutuisi tavan takaa perumaan puheitaan ja hankkeitaan – esimerkiksi vuosisadan uudistuksen terveydenhuollossa – kun kävisi ilmi, etteivät johtajan lennokkaat ajatukset sovi yhteen milloin perustuslain ja milloin muuten vain arkitodellisuuden kanssa.
Sehän tarkoittaisi, että valitsisimme Suomea johtamaan henkilön, joka ei ymmärrä sen enempää median roolia demokratiassa kuin omaa asemaansa instituution edustajana. Ja jolle olisi myös epäselvää, kuinka sovittaa perhesuhteet korkean julkisen viran hoitoon.
Kaikkein vaikeinta on kuitenkin kuvitella, että äänestäisimme ketään, joka alkaisi ajaa alas suomalaisen koulutusjärjestelmän voimavaroja, laatua ja itsekunnioitusta.
Sellaista ei kerta kaikkiaan voi tapahtua.
Kirjoittaja:
Hannu Ollikainen
Kirjoittaja toimi Lääkärilehden vastaavana päätoimittajana vuosina 2008–2016 ja tarkastelee nyt ajankohtaisia aiheita ja ikuisuuskysymyksiä maallikon näkökulmasta.
Kuva: Nina Kaverinen
Julkaistu Lääkärilehden blogissa.
