Sain lapsiltani isänpäivälahjaksi aktiivisuusrannekkeen. Sitä pidetään ranteessa kuin kelloa, koko päivän. Se seuraa kaikkea aktiivisuutta – askel askelelta aina ulkoilusta kotiaskareisiin asti. Ranneke kertoo otettujen askelten määrän, kalorikulutuksen ja kelloajan. Se antaa myös vihjeitä siitä, minkälaista liikuntaa ja kuinka paljon tulisi harjoittaa, jotta päivän tavoite toteutuisi.
Tavoite perustuu WHO:n ”Global Recommendations on Physical Activity for Health” -suositukseen. Se on juuri sellainen esite, jota ei lue Erkkikään.
Suositusten taustalla on havainto, että krooniset, ei-tarttuvat taudit muodostavat 86 % kaikista kuolemista Euroopan alueella. Liikunnan puute on keskeinen syy tähän. Säännöllisen liikunnan terveyshyödyt on vahvasti dokumentoitu.
Mutta kuka lähtee lenkille WHO:n suosituksen luettuaan? Tai ministeriön suositeltua? Tai lääkärin kirjoitettua liikuntareseptin? Harva, jos kukaan. Edes alati toistuvat uutiset liikunnan hyödyistä eivät saa sohvaperunoita ulkoilemaan.
Vielä väärinkäsitysten välttämiseksi: Tämä ranneke ei ole tarkoitettu himokuntoilijoille. Heille on omat rannetietokoneet. Tämä ei ole myöskään turvaranneke. Se ei ilmoita kotisairaanhoitoon, jos käyttäjä ei enää liiku.
Moni tarvitse liikunnan lisäämiseen motivaattoria. Toisilla se on joukkue/ryhmäliikunta. Vanhemmalla ikäpolvella harvemmin. Minä saan kannustusta erilaisista laitteista, härpäkkeistä, joilla voin mitata matkaa, aikaa, sykettä ja niin edelleen. Kun näen illalla ranteessa olevasta aktivisuusrannekkeesta, että olen liikkunut vasta 6 000 askeleen verran, lähden yleensä puolentunnin kävelylenkille. Sillä saan tavoitteen täyteen. WHO:n suositusta noudattaen tavoite ikäiselleni on 10 000 askelta vuorokaudessa.
Aluksi tuntui, että tavoite täyttyy jo arkisia askareita hoidellessa. Jokainen askel lasketaan, jopa käynti mainoskatkolla jääkaapilla. Sisäliikunnalla tavoite ei kyllä täyty, tarvitaan oikeaa ulkoilua.
Illalla ranneke yhdistetään tietokoneeseen, joka imaisee tiedot sisäänsä ja näyttää päivän aktiivisuuden. Ohjelma jopa jonkun verran analysoi, eri aktiivisuuden muotoja. Se kertoo tulosten pohjalta myös niiden terveysvaikutuksista.
Lähes jokainen, jolla on älypuhelin, voi käyttää jotakin kuntoilun ja liikunnan seuraamiseen tarkoitettua ohjelmaa, esimerkiksi SportsTrackeriä, Run The Map’iä tai jotakin monista askelmittareista, esim Pedometer Master .
Sain lapsilta joululahjaksi sykevyön, joka on yhteensopiva aktiivisuusrannekkeen kanssa. Sen ansiosta tiedän, että keskisykkeeni on noin 65 lyöntiä minuutissa ja olen saavuttanut liikuntatavoitteestani 135 prosenttia. Ei kovin syvällistä tietoa, mutta se koukuttaa. Tavoitteen saa täyteen lähtemällä liikkeelle. Mikä sen parempi! Huonompiakin koukuttajia on.
Kerrotaan, että Urho Kekkonen punnitsi itsensä joka aamu aamupalan jälkeen. Kekkonen oli kova urheilumies. Hän kuntoili koko elämänsä. Varmasti hän käytti vaa’an lisäksi kelloa ja ehkä mittanauhaakin oman kehonsa toimintojen mittaamiseen. Niillä pärjää, mutta härpäkkeet tekevät liikunnan hauskemmaksi.
Erkki Alanko
Kirjoittaja on 65-vuotias helsinkiläinen viestinnän neuvonantaja, jolla on todettu eteisvärinä.
Kuva: Panthermedia
