”Ajanvaraussoittoja tulee 7 000 viikossa. Henkilökunnan puutteeseen vedoten ylilääkäri toteaa, ettei aikoja ole varattavissa kuin viikoksi kerrallaan”, kirjoittaa riihimäkeläinen harmistuneena, kun ei saa aikaa lääkärille. ”Miksi alueeni terveysasema lopetetaan ja siirretään kauas luotani”, kysyy helsinkiläinen mielipideosastolla. Pääsy terveyskeskuslääkärille on koko maassa korkean kynnyksen takana.
”Julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon tavoitteena taas on edistää ihmisten terveyttä, hyvinvointia ja toimintakykyä. Kun tarjoamme oikea-aikaisia ja vaikuttavia palveluja, niiden tarve vähenee ja kustannukset alenevat”, kirjoittaa peruspalveluministeri STM:n nettisivulla.
Sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnollisten rakenteiden uudistaminen on päässyt sote-uudistuksen myötä vauhtiin. Prosessia tulee jatkaa kehittämällä palvelutuotantoa. Terveydenhuollolle annetut resurssit pitää käyttää tehokkaasti terveyshyödyn tuottamiseen. Uudistustyö edellyttää onnistuakseen tosiasioiden tunnustamista. Perusterveydenhuoltomme on epätasa-arvoistava, se ei tarjoa oikea-aikaisia palveluja ja säästöt haetaan ohjaamalla potilaat hoitajalle, elleivät terveyskeskuksen palvelutarjonnan epäkohdat jo ole karkottaneet heitä yksityissektorille.
Terveydenhuollon kehittämisen painopisteenä tulee olla perusterveydenhuollon palvelutuotannon vahvistaminen. Terveyskeskuspalvelujen saatavuus on huono. Järjestelmää kehitettäessä pitää eri tuottajat saada laajasti mukaan tuottamaan julkisesti rahoitettuja palveluja. Tämä tukisi myös uusien kustannustehokkaiden palveluinnovaatioiden syntyä. Uudistuksessa voidaan edetä toteuttamalla alueellinen, THL:n aloitteen mukainen kokeilu. Keskeinen kysymys on, onko pääasia vastedeskin julkinen tuotanto vai mahdollisesti hoidon laatu, vaikuttavuus, saavutettu terveyshyöty tai niiden yhdistelmä.
Tehokas palvelujärjestelmä edellyttää välttämättä riittävää yhtenäistä tietopohjaa, jotta samoja asioita ei tarvitse kirjata uudelleen. Järjestelmän pitää kannustaa kehittämään hoitokäytäntöjä, palveluketjuja ja uusia hoitoja. Terveydenhuollon resurssien käyttöä voidaan tehostaa myös määrittelemällä palveluvalikoima niin kattavasti, että valikoimasta voidaan tehdä sitova. Terveydenhuollon vaikuttavuutta ja tehokkuutta ei saada parannetuksi ilman jatkuvaa panostusta lääketieteelliseen tutkimukseen. Siksi on välttämätöntä, että uusi tuotantojärjestelmä kannustaa toimijoita vaikuttavuuteen ja tehokkuuteen. Luontevimmin näin tapahtuu, kun tehokkuudesta saatua taloudellista hyötyä jää myös toimijalle itselleen, toisin kuin nyt.
Laadun ja vaikuttavuuden mittaamisen työvälineet täytyy kehittää kansallisella tasolla. Työ laatumittarien kehittämiseksi ja käyttöönottamiseksi tulisikin käynnistää pian. Tähän sijoitetut resurssit saadaan takaisin lisääntyneenä tehokkuutena.
Julkisen järjestelmän lisäksi myös yksityinen sektori on ollut muutoksen pyörteissä ja uudistuu. Laki yksityisestä terveydenhuollosta vuodelta 1990 on auttamatta vanhentunut eikä sovellu nykymuotoiseen terveyspalvelujen tuottamiseen, tulevasta puhumattakaan. Hyvä esimerkki tästä on lupajärjestelmä, joka edellyttää uutta maksullista lupaa, kun lääkäri vaihtaa toimipaikkaa omassa lääkärikeskuksessaan. Myös potilasvahinkolain kokonaisuudistus on välttämätön. Samalla terveystoimen tehtävät hätäkeskuksissa tulee määritellä terveydenhuollon toiminnaksi potilaiden oikeusturvan varmistamiseksi.
Nämä uudistukset voidaan käynnistää järjestämislain säätämisestä riippumatta. Ryhdytään toimeen.
Kristiina Aalto
Suomen Lääkäriliiton hallituksen jäsen
Heikki Pälve
toiminnanjohtaja
Suomen Lääkäriliitto
