Jokainen hallintotiedettä opiskellut tietää, että ryhmällä on taipumus pönkittää omaa paremmuuttaan luimistelemalla muita ryhmiä: Sairaalassa sisätautipuoli kirurgeja ja päinvastoin, kliinikot laboratorio- ja kuvantamisväkeä ja kaikki yhdessä motkottavat terveyskeskusten osaamattomuutta, kun taas terveyskeskus sairaalan nihkeää suhtautumista lähetteisiin.
Meidän sairaalassa potilasosastojen hoitajien mielestä leikkaussalin ja anestesiaosaston hoitajilla on helppoa, koska leikkaussalissa ei aina ole töitä. Vuodeosastollahan rumbaa on vuorokauden ympäri. Leikkaussalissa saattaa olla päivystysaikana hiljaista, ja hoitajat istuvat tai öisin jopa makaavat paareilla. Kummallista kyllä, leikkaussaliin "laiskottelemaan" ei ole juuri ollut väentungosta, pikemminkin päinvastoin.
Vuosien mittaan olen usein puolustellut leikkaussalin väkeä toteamalla, että leikkaussalin päivystystä voi verrata puolustusvoimiin. Kukaan ei motkota siitä, että maamme ei ole sodassa ja sotaväki "laiskottelee". Kreikassa palomiehiä haukuttiin pitkään backgammonin pelaajiksi, kunnes 80- ja 90-lukujen katastrofaalisissa maanjäristyksissä palomiehien ammattimainen, uupumaton ja sankarillinen pelastustoiminta tuli jokaiselle kreikkalaiselle tutuksi television ansiosta. Pitääkö jonkun onnettoman kansalaisen terveys tai peräti henkiriepu olla vaarassa, ettei vain leikkaussalin väki olisi toimettomana?
Pari päivää sitten Kreikan korkein hallinto-oikeus päätti, että Kreikan sotilas-, poliisi-, palolaitos- ja rajavartioston henkilöstön palkkojen leikkaukset, jotka toteutettiin runsas vuosi sitten, ja vielä osittain takautuvasti, olivat Kreikan perustuslain vastaisia. Kun päätös julkistetaan muutamassa viikossa, on Kreikan valtion pakko palauttaa rahat "univormuille" ja nostaa palkat entiselle tasolle.
Hallinto-oikeuden päätös jo sinällään panee Kreikan hallituksen varomaan hiuksiaan, sillä lasku suuruus voi olla jopa 100 miljoonaa euroa. Juuri kun valtion budjettitase alkoi pikkuisen olla plussan puolella, ilmestyi uusi iso rahareikä.
Vielä isompaa kohua on aiheuttanut mahdollisuus, että "univormujen" perässä tulevat muutkin valtion ammattiryhmät, joilla on oma erillinen palkkataulukkonsa ja joiden palkkoihin sovellettiin samoja leikkauksia. Tällaisiin ammattiryhmiin kuuluvat myös sairaaloiden ja terveyskeskusten lääkärit.
Toden totta, miten päivystämään pakotettu lääkäri eroaa poliisista tai palomiehestä? Töissä on pakko olla juhlapyhinä, elämän laitapuolta joutuu usein näkemään liiankin läheltä. Ainakin poliisien kanssa on sen verran oltu yhteistyössä päivystyspolilla, että moni moikkaa, kun tulee kadulla vastaan. Ensihoidon ammattilaiset ovat tietysti luku sinänsä: niin palomiesten näköisiä, että heitä ei edes erota ensi silmäyksellä.
Ainoa oleellinen ero "univormuihin" on, että heillä ei ole lakko-oikeutta. Tosin ne meikäläisten lakkotouhut ovat aika haaleita. Korkeintaan muutama täysin kiireetön leikkaus lykkääntyy.
Terveysministeri totesi lakonisesti "päätös mikä päätös, tyhjästä on paha nyhjästä". Hallinto-oikeuden päätös saattaa tosin olla hallitukselle tervetullut. Pääministeri oli taannoin maininnut, että "univormujen" palkkoja pitäisi nostaa, ja nyt hänet "pakotetaan" siihen. Muuten olisi ollut vaikeaa perustella, miksei valtion budjetin ylijäämää kohdisteta parantamaan köyhien ja työttömien elinehtoja. Totuuden nimessä täytyy sanoa, että henkensä vaarantavalle poliisille 1 000 euroa on liian pieni palkka.
Oli miten oli. Terveydenhuollon ammattilaiset, jotka hoitavat päivystyksen ydintä, valvovat ja suojelevat kansalaisia siinä missä puolustusvoimat, poliisi, palolaitos ja rajavartiosto. Ja valkoinen takki tai vihreä kirurgin asu on raskas ja vaativa univormu.
Karen Piironen-Politis
Kirjoittaja on Kreetalla työskentelevä anestesiologi.
