Painehaavojen ehkäisyyn pitää panostaa

Painehaavoja syntyy akuutin sairastumisen yhteydessä ja liikkumisen rajoittuessa ja valtaosa niistä olisi estettävissä (1,2). Kuitenkin tuoreessa suomalaisessa selvityksessä painehaavoja esiintyi akuuttihoitopotilaista 13 %:lla, pitkäaikaishoidossa 16,5 %:lla potilaista ja tehostetussa kotihoidossa 22,5 %:lla (3). Lisäksi painehaavoista 60 % oli havaitsematta ennen selvityksessä tehtyä tarkastusta.

Suomessa ei vielä tarkasteta potilaan ihon kuntoa säännönmukaisesti hoitoon tullessa ja hoidon jälkeen eikä tuloksia kirjata. Saatetaan jopa uskoa, että ”meillä ei esiinny painehaavoja, tai jos esiintyy, ne eivät ainakaan ole syntyneet meillä”. Vaikka painehaavan syntymiseen johtavat tapahtumat käynnistyvät jo ensihoidossa, kuljetuksen aikana tai akuuttihoitopaikassa, vasta jatkohoitopaikka saa kantaakseen vastuun haavoista. Tehohoitoon tulevista potilaista 3–5 %:lla on painehaava ja tehohoidon aikana paine­haava kehittyy 4–7 %:lle potilaista eli esiintyvyys on painehaavan ehkäisyyn perehtyneessä yksikössäkin noin 10 % (4). Ero tavanomaisten hoitoyksiköiden lukuihin on valtava, kun vielä otetaan huomioon potilaskunnan erot.

Potilaspaikkojen määrän ja esiintyvyyden perusteella arvioituna Suomessa on vuosittain 55 000–80 000 potilaalla painehaava. Eurooppalaisessa selvityksessä yhden painehaavan aiheuttamaksi lisäkustannukseksi saatiin 5 000–6 650 euroa (5). Näistä laskettu painehaavojen kustannusvaikutus Suomessa olisi 280–532 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä on samaa luokkaa kuin arvioissa, joissa painehaavojen aiheuttamien kustannusten on laskettu vastaavan 2–3 %:a terveydenhuoltomenoista (2). Painehaavat asettuvatkin kymmenen eniten kustannuksia aiheuttavan sairausryhmän joukkoon.

Valtavista kustannuksista huolimatta painehaavojen havaitsemiseen, ehkäisyyn tai syntyyn liittyvien toimintaprosessien kartoittamiseen ei ole ollut terveydenhuollossa suurtakaan innostusta, muutamia hoitajia ja toimijoita lukuun ottamatta (6,7). Kuitenkin säästömahdollisuudet olisivat huomattavat: tuoreen arvion mukaan painehaavojen estämisen kustannukset olisivat vain 10 % niiden aiheuttamista kustannuksista (Demarre ym. 2014, julkaisematon käsi­kirjoitus).

Meillä olisi syytä ottaa oppia Ruotsista, jossa ihon kunto tarkastetaan säännönmukaisesti, painehaavojen esiintyminen ja syntyminen kartoitetaan ja tulokset kirjataan. Painehaavojen esiintyminen ja syntyminen ovat monessa hoitopaikassa johdon huomion kohteena ja toimintastrategiassa, ja painehaavojen esiintymisestä on tullut yksi hoidon laadun mittari. Nämä seikat ovat johtaneet huomattaviin prosessimuutoksiin potilaskuljetuksissa, potilaiden tutkimusten ja leikkaustoiminnan sekä kokonaishoidon järjestämisessä.

Painehaavojen ehkäisyn lähtökohta on ymmärrys siitä, että akuutti sairastuminen tai liikuntakyvyn rajoittuminen lisäävät hyvin nopeasti painehaavan riskiä. Potilaan painehaavariski tulisi määrittää ja ihon kunto tarkastaa 8 tunnin kuluessa hoitoontulosta ja tulokset pitää kirjata (2). Potilaalle pitää valita oikeantyyppinen makuualusta, ja asentohoidon toteuttamisesta tehdään kirjattu suunnitelma. Patjojen luokitus on vaikea haavanhoidon ammattilaisillekin, ja koulutusta tarvittaisiin laajasti.

Kolmas maailmanlaajuinen Stop Painehaavoille -teemapäivä on 20.11.2014. Päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota kivuliaaseen, henkeä uhkaavaan, elämänlaatua huonontavaan ja suuria kustannuksia aiheuttavaan ongelmaan. Toimintatapojen muutos on tarpeen.

Esa Soppi
LKT, sisätautiopin dosentti, MBA, toimitusjohtaja
Medical Interscience Talents M.I.T. Consulting Oy, Helsinki

Kirjallisuutta

1. Soppi E. Painehaava – ­esiintyminen, patofysiologia ja ehkäisy. ­Duodecim 2010;126:261–8.
2. National Pressure Ulcer Advisory Panel, European Pressure Ulcer Advisory Panel and Pan Pacific Pressure Injury Alliance; Haesler E, toim. Prevention and treatment of pressure ulcers; Clinical Practice Guideline. Osborne Park, Western Australia: Cambridge Media 2014.
3. Soppi E, Iivanainen A, Korhonen P. Concordance of Shape Risk Scale, a new pressure ulcer risk tool, with the Braden scale. Int Wound J 2012; DOI: 10.1111/iwj.12015.
4. Ahtiala M. TYKS teho-osaston ­painehaavatutkimus – yhteenveto kolmen vuoden tuloksista. Teho­hoito. Suomen tehohoito­yhdistyksen ammattijulkaisu. 2012;32:31–4.
5. Posnett J, Gottrup F, Lundgren H, Saal G. The resource impact of wounds on health-care ­providers in Europe. J Wound Care 2009;18:154–61.
6. Suomen Haavanhoitoyhdistyksen työryhmä. Kansallinen paine­haavaselvitys. Lupahakemus THL:lle 2012
7. Soppi E. Painehaava – johtamis-, prosessi- ja kustannushaaste. Pro Terveys 2013;40:14–5.

Julkaistu Lääkärilehdessä 46/2014.