Terveydenhuollon päätöksissä on kyse yhtä aikaa sekä valtavasta määrästä yhteisiä voimavaroja että kansalaisen terveydestä, jopa hengestä. Millaisin eväin terveydenhuoltoa johdetaan?
Kysymys sopisi aiheeksi syvälliseen tutkimukseen. Tai laajaan selvitykseen, joita maan hallitukset rakastavat. Tämä on vain blogi, joten valaisen aihetta hyvin yksinkertaisella esimerkillä.
Hakekaamme ensiksi verkosta yksityisen terveydenhuollon palveluja laajasti tarjoavan yrityksen sivut ja niiltä yrityksen hallituksen esittely. Hallitus on se ryhmä, joka käyttää osakkeenomistajien valtaa, määrittelee strategian, valitsee korkeimmat johtajat ja päättää suurimmista investoinneista.
Tämä yritys esittelee hallituksensa jäsenet valokuvin sekä henkilö- ja uratiedoin. Luettelosta löydämme lääketieteen tohtorin, lääketieteen lisensiaatin, juristin, kaksi kauppatieteiden maisteria ja yhden BBA-tutkinnon suorittaneen. Henkilöillä on runsaasti kokemusta terveydenhuollon organisaatioiden johtamisesta, johtamisesta muiden alojen suurissa yrityksissä, sijoittamisesta, rahoituksesta, markkinoinnista ja yritysjuridiikasta. Nämä henkilöt vastaavat resursseista, joita kuvaa 400–500 miljoonan euron luokkaan asettuva vuotuinen liikevaihto.
Avataan sairaanhoitopiiri X:n verkkosivut. Etsitään julkisen toiminnan omistajia, veronmaksajia, edustavan hallituksen esittely. Avautuu puheenjohtajan kuva ja nimi eikä muuta. Sivustolta löytyy toimintakertomus ja sen viimeisestä osiosta kaivamalla tieto, että sairaanhoitopiirin hallitus vastaa vuotuisilla tuotoilla mitaten yli 600 miljoonan euron resursseista.
Avataan sairaanhoitopiiri Y:n verkkosivut. Niillä kerrotaan, että piiriä johtaa yhdeksän jäsenen hallitus. Heistä luetellaan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajien nimet ja kotipaikat. Muutaman klikkauksen takaa selviää, että sairaanhoitopiiri vastaa hankkimiensa vuosittaisten tulojen perusteella 400–500 miljoonan euron resursseista.
Avataan sairaanhoitopiirin Z verkkosivut. Nyt löydämme hallituksen jäsenistä nimet ja sähköpostiosoitteet. Ikään kuin jäsenyyden perusteina mainitaan neljä kertaa Kesk., kolme kertaa SDP, kahdesti Kok. ja kerran Vihreät. Kahden jäsenen kohdalla tällaistakaan lisätietoa ei ole. Tuoretta tilinpäätöstä ei löydy, mutta ylivuotisesta talousarviosta voi päätellä sairaanhoitopiirin hallituksen vastaavan vuosituotoilla mitaten noin 170 miljoonan euron käytöstä.
Tämän suppean tarkastelun perusteella voi vain ehdottaa joitakin varovaisia päätelmiä.
Viestintä kertoo arvostuksesta. Verkkosivujen perusteella sairaanhoitopiirien hallitukset eivät siitä juuri nauti.
Viestintä kertoo osaamisesta. Yksityinen yritys korostaa ylimmän johdon kykyjä ja kokemusta. Sairaanhoitopiirit vaikenevat kummastakin. Syytä emme voi tietää, mutta arvaan: lähinnä kunnallispoliittisin perustein valittujen päättäjien kyvyt ja kokemus eivät kohtaa sairaanhoitopiirin johtamisen kysymyksiä tavalla, josta kannattaisi mainita.
Viestintä kertoo valtasuhteista. Yksityisessä yrityksessä hallituksella on ainakin edellytykset tehdä asiantuntevia päätöksiä. Sairaanhoitopiirien tilanteesta emme viestinnän perusteella tiedä, mutta juuri siitä päätellen rohkenen taas arvata: useimmiten todellista valtaa käyttää esittelijä, hallituksen alainen.
Sote-uudistus lataa koko terveydenhuoltoon poikkeuksellisen monimutkaisia johtamisen haasteita. On jättimäinen itsepetos, jollei prosessissa mietitä myös kuinka paljon ja millaista osaamista uudistuvan järjestelmän eri osat vaativat, jotta kokonaisuus täyttäisi kovat tavoitteensa.
Uudistuva terveydenhuolto merkitsee vallan uusjakoa. Vanhoja rakenteita häviää, uusia syntyy paljon. Tämä avaa ainutlaatuisen tilaisuuden järkeistää toiminnan ohella sen johtaminen.
Viimeinen arvaukseni on, että toteutuessaan maakuntahallinto kiinnostaa kokeneita poliitikkoja paljon enemmän kuin kuntayhtymät ja sairaanhoitopiirit tähän mennessä. Julkisilla resursseilla pitääkin olla julkinen valvonta, mutta politiikalla on hyvin vähän annettavaa terveydenhuollon käytännön johtamiselle. Raja poliittisen ja ammatillisen johtamisen välillä on vedettävä viisaasti, jottei edellinen syrjäytä jälkimmäistä. Se olisi yhteinen tappio.
Hannu Ollikainen
Blogikirjoitus on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
