Makasin yliopistosairaalan potilashuoneen ykköspaikalla leikkauksen jälkeen. Olin siis aitiopaikalla havainnoimassa osaston tapahtumia.
Olin omaan hoitooni ja kohteluuni erittäin tyytyväinen. Olin saanut valita toiveeni mukaiset leikkaavat lääkärit – ne tutut edellisestä leikkauksesta. Huippua!
Oli siis joutilasta aikaa seurata, mitä tapahtui huonekaverilleni kakkospaikalla, sinisen verhon tuolla puolen.
Huonekaverini kotiinlähtötarkastusta odoteltiin. Huoneeseen pelmahti jotenkin hämmentyneen oloinen lääkäri, ei tervehtinyt eikä esittäytynyt, mutta katsoi minuun ja kysyi: ”Nimi? Vatsa leikattu?”.
Kerroin nimeni ja viittasin viereiselle paikalle verhon taakse, sillä vatsaleikkaus ei liittynyt minuun. Kun lääkäri kuuli verhon takaa vatsaleikatun potilaan huutavan nimensä, hän asettuikin istumaan oven ja minun vuoteeni välissä olevan tietokoneen ääreen poimimaan huonekaverini tietoja.
Lääkäri ja sinisen verhon takaa näkymättömistä kakkospaikan potilas keskustelivat sitten minun ylitseni potilaan kotiinlähtötarkastuksen tietoja. Aloin jo siinä vaiheessa uumoilla, mahtaako lääkäri keskustelun jälkeen pujahtaa ovesta ulos näkemättä koko potilasta.
Ei sentään.
Kesken kaiken lääkärin puhelin soi ja nyt hän, jopa ihan omalla nimellään, vastasi puhelimeen. Puhelusta kävi ilmi, että soittaja oli puhelinmyyjä. Lääkäri kommentoi, ettei nyt voi keskustella työnsä äärestä ja sulki puhelimen.
Kotiinlähtötarkastuksen huippukohta lähestyi, kun lääkäri lopulta siirtyi tietokoneelta kakkospaikan potilaan luo verhon taakse. Sittenkin!
Kun lääkäri tarkastuksen jälkeen lähti huoneesta, huonekaverini huokaili kummissaan. Olipa ihme, että lääkäri lopulta kävikin hänen vuoteensa vierellä. Hänkin ehti arvella, että näinköhän tarkastus tehdäänkin ihan etänä verhon takaa. Huonekaverini kertoi, että lääkäri ei ottanut edes katsekontaktia, vaikka paineli hänen vatsaansa haavoja tutkiessaan.
Nauroimme, että olipa tarkastus!
Lääkärin ansioksi on sanottava, että ihan lopuksi hän kyllä varmisti potilaalta: ”Onko kysyttävää?” Potilas nauroi, että ihan tuli kaikki selväksi, kiitos!
Itsekin vuorovaikutusta tutkineena episodi sairaalan arjessa oli niin kiinnostavaa seurattavaa, etten millään malta olla sitä jakamatta. Olisiko osuva keissi lääkärien vuorovaikutuskoulutukseen?
Kirjoittaja on YTT, yliopettaja, eläkkeellä.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivulla.
