Valtaosa ihmisistä yliarvioi merkittävästi hoitojen tehoa ja aliarvioi mahdollisia riskejä. Tämä olettamus vahvistui tuoreessa Jama Internal Medicinen systemaattisessa katsauksessa, jossa selvitettiin ihmisten käsityksiä hoitojen ja seulontojen hyödyistä ja haitoista (1).
Ylimitoitetut odotukset kumpuavat monenlaisista lähteistä. Niitä ruokkivat lääketieteestä ja terveydestä laajasti kirjoittavat yleismediat, mutta ne voivat liittyä myös terveydenhuollosta saatuun informaatioon. Ihmismieli on hyvin vastaanottavainen näille toivoa herättäville uutisille.
Usko lääketieteen kaikkivoipaisuuteen palvelee psykologisia tarpeitamme, kuten hallinnan- ja turvallisuudentunnetta. Meitä lohduttaa ajatella, että toimenpiteet auttavat meitä ja että niiden riskeille altistuvat todennäköisemmin muut kuin me itse. Toiveikkuus on suojamme.
Meillä lääkäreilläkin on ylioptimistisia odotuksia hoidon tuloksista, emmekä aina tiedä riittävästi niiden haitoista. Meilläkin on inhimillinen halu uskoa hoitojemme tehokkuuteen ja innostua uutuuksista. Raskaiden hoitojen todellista hintaa on vaikea kohdata – tutkimuksissa potilaat raportoivat haittavaikutuksia aina enemmän kuin lääkärit.
Optimismimme voi liittyä siihenkin, että lääketieteellisissä alkuperäistutkimuksissa korostetaan positiivisia tuloksia ja selvitetään huonommin haittoja kuin hyötyjä (2,3,4). Ongelma toistuu luonnollisesti systemaattisissa katsauksissa.
Mitä haittaa epärealistisista odotuksista sitten on? Potilaan toivomukset vaikuttavat paljon lääkärin päätöksiin, sillä lääkärit toimivat usein potilaan ehdotuksen mukaisesti – toisinaan silloinkin, kun kokevat, ettei ratkaisulle ole hyviä lääketieteellisiä perusteita (5,6).
Yksiselitteisen oikeita tai vääriä päätöksiä ei aina ole. Ylihoito kuitenkin lisää inhimillistä kärsimystä ja haaskaa yhteisiä rahojamme, jotka ovat pois sieltä, missä esiintyy alihoitoa. Neuvottelut vaativien potilaiden ja omaisten kanssa kuluttavat voimia ja aikaa. Paineisessa arjessa lääkärin on usein helpompaa suostua vaatimukseen kuin antautua keskusteluihin, joiden tuloksena pelkäämme olevan pettymyksen.
Toimintakulttuurikin voi vietellä harhaan, sillä toimenpiteet ovat rahalla palkittavia suorituksia, jollaisiksi voi harvoin kirjata vaativia hoitoneuvotteluja. Hoidon tai tutkimusten rajaaminen saa potilaan usein ajattelemaan, että ”tää on taas niitä säästöjä”. Ilman perusteellista keskustelua hän ei voi ymmärtää eri vaihtoehtojen merkitystä. Lohdullista kyllä, tutkimustieto viittaa siihen, että saadessaan hyvän perustelun potilas on yleensä tyytyväinen, vaikkei lääkäri toteuta hänen ehdotustaan (5).
Lääkäreillä on taipumus syyttää liioitelluista lääketieteen uutisista mediaa. Tuore tutkimus kuitenkin osoittaa, ettei ihan puhtain kauloin olla aidan tälläkään puolella. Myös yliopistojen omat, tutkijoiden hyväksymät lehdistötiedotteet sortuvat harhaanjohtavaan tiedottamiseen. Niistä 30–40 % sisältää väitteitä, joille ei löydy selviä perusteita alkuperäisestä julkaisusta (7). Lehdistötiedote on tärkeä, sillä sen väitteet siirtyvät suoraan uutisiin ja vaikuttavat laajasti kansalaisten käsityksiin.
Laajan yleisön ylioptimististen odotusten ruokkimisella on vakavat seuraukset. Ne lisäävät hoitovaatimuksia ja ylihoitoa. Katteettomat lupaukset voivat ajan mittaan myös murentaa luottamusta lääketieteeseen. Kovan kilpailun ja huomiotalouden kulttuurissa tutkijoilla ja tutkimustuloksista tiedottavilla on kova paine näkyvyyteen, mutta heidän on myös mahdollista vaikuttaa leviävän tiedon totuudellisuuteen. Toimitusten on syytä kantaa oma vastuunsa.
Päivi Hietanen
Lääkärilehden lääketieteellinen päätoimittaja
Kirjallisuutta;
1 Hoffmann TC, Del Mar C. Patients’ expectations of the benefits and harms of treatments, screening, and tests: A systematic review. JAMA Intern Med 2014 Dec 22. doi: 10.1001/jamainternmed.2014.6016.
2. Helene B, Thomsen MF, Rodrigues DS, Jörgensen KJ, Brodersen J. Quantification of harms in cancer screening trials: literature review. BMJ 2013;347:f5334.
3. Zorzela L, Golder S, Liu Y ym. Quality of reporting in systematic reviews of adverse events: systematic review. BMJ 2014;347:f7668.
4. Yavchitz A, Boutron I, Bafeta A ym. Misinterpretation of randomized controlled trials in press releases and news coverage: A cohort study. PLoS Med 2012;9:e1001308. doi: 10.1371/journal.pmed.1001308.
5. Keitz SA, Stechuchak KM, Grambow SC, Koropchak CM, Tulsky JA. Behind Closed Doors. Arch Intern Med 2007;167:445–52.
6. Campbell EG, Regan S, Gruen RL ym. Professionalism in medicine: results of a national survey of physicians. Ann Intern Med 2007;147:795–802.
7. Vercellini P, Vigano P, Somigliana E. Is exaggeration in academic press releases related to investigators’ conflicts of interests? BMJ 2015 Jan 14;350:h137. doi: 10.1136/bmj.h137
