Kesällä julkaistussa Huumeet Suomessa 2020 -tutkimuksessa (1) pyrittiin ennakoimaan huumausainetilanteessa odotettavissa olevia muutoksia. Ennakointitutkimus toteutettiin Delfoi-menetelmällä internetissä ja asiantuntijoina toimivat Euroopan unionin huumausaineseurantakeskuksen EMCDDA:n alaisen kansallisen seurantakeskuksen Reitox-huumetietoverkoston jäsenet, noin neljäkymmentä asiantuntijaa eri organisaatioista.
Huumausainealan asiantuntijat pitävät todennäköisenä muun muassa, että vuonna 2020:
– Lääkkeiden käyttö päihtymistarkoitukseen on yleisempää kuin laittomien huumausaineiden käyttö.
– Lääkkeiden päihdekäyttö aiheuttaa nykyistä enemmän huumekuolemia.
– Päihteiden sekakäyttö on nykyistä yleisempää.
– Opioidikorvaushoidossa olevien määrä on noin puolet nykyistä suurempi.
– Huumausaineriippuvuuden hoidossa voimavarat on keskitetty lääkkeelliseen hoitoon.
– Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelut tuottavat pääosan huumeidenkäyttäjien korvaushoitoon liittyvistä palveluista yhdistetyissä mielenterveyshäiriöiden ja päihdehoidon avohoitoyksiköissä.
Näköpiirissä ei-toivottu kehitys
Lääkkeiden, lähinnä opioidien ja bentsodiatsepiinien, päihdekäyttö ja siihen liittyvät ongelmat ovat olleet esillä niin Suomessa kuin muuallakin (2). Näkemystä lääkkeiden väärinkäytön merkittävyydestä huumeongelmien osana on vahvistanut se, että korvaushoitolääkkeenä käytettävä buprenorfiini on vallannut opiaattimarkkinat heroiinilta. Heroiinin katoaminen markkinoilta on vähentänyt yliannoskuolemia, mutta toisaalta buprenorfiini yhdessä alkoholin kanssa on osoittautunut tappavaksi sekoitukseksi (3).
Asiantuntijoiden enemmistö piti ennakoitua huumeiden käytön lääkkeellistymistä ei-toivottavana. Huumeet ovat selkeämpi vihollinen – ne ovat aina pahoja. Lääkkeet ovat oikein käytettyinä laillisia ja hyödyllisiä, väärin käytettyinä laittomia ja vaarallisia.
Lääkkeiden huumekäyttö luo käyttäjälle turvallisuuden tunteen: pitoisuudet ja määrät vastaavat myyntipakkauksen tietoja, kun taas huumeiden kohdalla aineiden puhtauden arviointi on hankalaa. Pimeillä markkinoilla yleistyvät epämääräiset lääkekopiot sekoittavat tosin tilannetta. Lääkkeiden päihdekäytön käyttökynnys on laittomia aineita matalampi; ”lääkintä” voi tuntua itsestä hyvinkin asianmukaiselta, vaikka lääkäri ei sitä sellaisena pitäisikään.
Korvaushoito tarvitsee puolestapuhujia
Opioidikorvaushoidossa olevia potilaita ennakoitiin olevan vuonna 2020 noin puolet nykyistä enemmän, koska hoidot ovat pitkäkestoisia; harva vieroittuu tai keskeyttää. Voimavarojen keskittämistä lääkkeelliseen hoitoon pidettiin todennäköisenä, mutta epätoivottavana, sillä lääkintä harvoin yksin ratkaisee huumeongelmaisen ihmisen elämäntilanteeseen liittyviä, käyttöön johtavia tai sitä tukevia tekijöitä. Vaikuttavan hoidon katsottiin edellyttävän lääkehoitoon yhdistettyä terapiaa ja sosiaalitoimen interventioita. Lääkehoidon ennakoidun lisääntymisen taustalla piilee huoli resurssien riittämättömyydestä, jolloin edullisin hoito voittaa. Opioidikorvaushoito on myös päihteiden käyttäjien hoidoista ainoa, joka on hoitotakuun piirissä; sen tuottamiseen on kovempi paine.
Huumeiden käyttäjien korvaushoito tulee tutkimuksen mukaan siirtymään kuntien peruspalveluiden vastuulle. Korvaushoito on vahvasti normaalistumassa hoitokäytännöissä eikä sen katsota vaativan aiemmassa määrin erityisosaamista. Kehitys edellyttää, että perusterveydenhuollon palvelujen resursointia ja ammattitaitoa kehitetään vastaamaan kasvavia vaatimuksia.
Tomi Lintonen
tutkimusjohtaja
Alkoholitutkimussäätiö
Elina Kotovirta
erikoissuunnittelija
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Kirjallisuutta
1. Lintonen T, Rönkä S, Kotovirta E, Konu A. Huumeet Suomessa 2020 ennakointitutkimus. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 101, 2012.
2. Missbruket, kunskapen, vården - missbruksutredningens forskningsbilaga. Statens offentliga utredningar SOU 2011:6. Tukholma, 2011.
3. Vuori E, Ojanperä I, Launiainen T, Nokua J, Ojansivu RL. Myrkytyskuolemien määrä on kääntynyt laskuun. Suom Lääkäril 2012;67:1735–41.
Kuva: Panthermedia
Näkökulma Lääkärilehdestä 42/12.
