”Itsetuhoisia nuoria on sairaaloissa niin paljon, että osa nukkuu yönsä käytävällä”, uutisoi Yle huhtikuussa. ”Tilanne on katastrofaalinen”, jatkoi Turun Sanomat.
Nuorisopsykiatrian klinikat ympäri Suomen ovat ylikuormitettuja. Poliklinikat pullistelevat uusia potilaita, ja osastoilla sänkypaikat loppuvat toistuvasti kesken.
Minulta on kysytty, kuten todennäköisesti kaikilta muitakin nuorten mielenterveystyötä tekeviltä, mistä johtuu nuoren mielenterveysongelmien kasvu ja mitä nyt pitäisi tehdä.
Kysymys saa huokaisemaan syvään. Tyhjentävää vastausta ei kai ole kellään, eikä ole olemassa sellaista viisasten kiveä, jota hankaamalla nuorten ahdinko hetkessä helpottaisi.
Masennuksen taustalla on perinteisesti ajateltu olevan laaja joukko geneettisiä, epigeneettisiä, neurobiologisia, psykologisia ja sosiaalisia tekijöitä. Masentuneiden vanhempien lapsilla on suurentunut riski sairastua masennukseen. Varhaislapsuuden niukkuus, hylkäystraumat, turvattomuus, menetykset ja kannustamaton ilmapiiri sekä koettu väkivalta nostavat nuoren riskiä sairastua.
Tänä päivänä nuorten sairastuminen ei aina noudata oppikirjan tyyppikuvausta. Monilla sairastuneista on ehjät perheet ja turvallinen lapsuus, on oiva koulumenestys, kavereita ja harrastuksia. Ja silti asiat ovat menneet niin pieleen, että näitä nuoria tuodaan osastohoitoon junanraiteilta ja sillankaiteilta seisomasta.
Syyttävä sormi etsii kohdetta monesta suunnasta. Nykykoulun vaatimukset itseohjautuvuudesta ja pystyvyydestä teini-iässä loppuiän uravalintaan ovat monen ehdokkaat pääsyyllisiksi. Sosiaalista mediaa on helppo syyttää ja osin ihan perustellusti. Ilmastoahdistus ja nuorten huoli maailmantilasta ovat tuoreiden raporttienkin mukaan psyykkisen ylikuormituksen aiheita.
Nykynuori tuntuu olevan mahdottomien ulkoisten ja sisäisten odotusten paineessa. Kaiken päälle on kaadettu vielä tummanpuhuva kuva maailman tulevaisuudesta, jossa jäätiköt sulavat ja planeetta on elinkelvoton.
Lääketiede, edes psykiatria, ei tarjoa korjaussarjaa epäonnisiin koulureformeihin tai Golf-virran kääntymiseen. Mutta meidän hoidettaviksi nuoret silti tulevat ja keinoja tulisi löytää ahdingon helpottamiseksi.
Lääketiede on kehittyvä tieteenala ja uusiin eteen heitettyihin haasteisiin on osattava vastata. Ehkä kun Lääkärin käsikirjaa seuraavan kerran päivitetään, sieltä löytyvät ohjeet myös nuorten erilaisten ahdistuksen ja masennuksen aiheiden käsittelyyn. Sallikaa minun tehdä tässä ensimmäiset luonnokset.
Kouluahdistus ja koulu-uupumus:
– kerro, että arvosana ei ole nuoren arvo
– kerro, että koulussa voi tehdä kevennyksiä (ohjaa opon tai erityisopettajan luo).
Ilmastoahdistus ja -masennus:
– kerro, että tiede kehittyy ja lukuisat tahot tekevät tauotta työtä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi
– kerro, että ahdistuksesta saa ottaa taukoa, huolet voi laittaa hetkeksi sivuun ja keskittyä muuhun.
Some-ahdistus:
– kerro, että seuraajien määrä ei tee kenestäkään hyvää tai huonoa ihmistä
– kerro, että vihapuhe, ahdistelu tai häirintä eivät ole normaaleja ilmiöitä, joita tulee sietää.
Keskeistä:
– kerro, että uskot nuoren kertomukseen
– kerro, että aina on toivoa
– kerro, että tästäkin pääsee eteenpäin
– kerro, että hän ei ole yksin, sinä autat.
Miila Halonen-Saari
Nuorisolääkäri, joka uskoo yhä hyvinvointivaltioon.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 40/2021.
