Kysymykseen, onko lapsettomuus yleistynyt, ei ole varmaa vastausta. Kuitenkin lapsettomuustutkimusten ja -hoitojen mahdollisuudet ovat parantuneet ja hoitojen määrät ovat lisääntyneet. Raskautta yritetään myöhemmällä iällä ja ensisynnyttäjien ikä on koko ajan noussut; Suomessa se on nykyään yli 28 vuotta. Raskaaksi tulemisen ongelmat lisääntyvät jo 30 ikävuoden jälkeen ja selvemmin 35 ikävuoden jälkeen (1). Sen jälkeen lisääntyvät raskauteen liittyvät komplikaatiotkin.
Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan Suomessa lapsettomuuden yleisyydessä ja hoitoihin hakeutumisessa on edelleen sosioekonomisia eroja. Korkeammin koulutetuilla naisilla on taipumus lykätä raskauden yrittämistä. Nuorissa ikäryhmissä lapsettomuus on yleisempää vähemmän koulutetuilla naisilla, mutta kaikissa ikäryhmissä ja vanhemmissa ikäryhmissä taas korkeammin koulutetuilla naisilla (2).
Jos raskaaksi ei voi tulla ilman ulkopuolista apua, on päätösten tekeminen monimutkainen prosessi. Väitöskirjassa (3), joka perustuu hedelmöityshoitoja koskevaan kyselyyn kaikissa Pohjoismaissa ja 22 pohjoismaisen pariskunnan haastatteluihin, todetaan pariskuntien yrittävän sopeutua, sillä vaikka hedelmöityshoitojen maailma on hämmentävä, se on heidän ainoa mahdollisuutensa saada lapsi yhdessä. Yksilölliseen prosessiin vaikuttavat monet seikat: mikä on sallittua ja mitä on mahdollista tehdä, ystävien ja perheen mielipiteet sekä asiantuntijoiden ja terveydenhuollon henkilöstön vaikutus. Pohjoismaiden hedelmöityshoitojärjestelmissä on eroja. Norjassa lainsäädäntö on tiukin, Islannissa hoitojen tukijärjestelmä on monimutkaisin, Ruotsissa odotusaika hoitoihin on pisin, ja Suomessa ja Tanskassa yksityisten klinikoiden hoitojen kokonaiskustannukset ovat halvimmat.
Tuoreet tilastot hedelmöityshoitojen määrästä Suomessa (4) kertovat aloitettujen hoitojen määrän edelleen kasvaneen. Ennakkotietojen mukaan vuonna 2011 tehtiin runsaat 14 900 hedelmöityshoitoa, 10 % enemmän kuin vuonna 2009. Vuonna 2010 hedelmöityshoidoista runsaat 9 300 oli koeputki- ja mikrohedelmöityshoitoja tai niihin liittyviä pakastetun alkion siirtoja ja runsaat 5 000 oli inseminaatiohoitoja. Hoidoista seurasi 3 169 raskautta ja niistä syntyi 2 687 lasta. Tämä on 4,4 % kaikista syntyneistä lapsista, joten hoitojen vaikutus syntyvien lasten määrään on yhteiskunnallisestikin merkittävä. Jotkut valitsevat adoption, mutta adoptioiden määrä – 465 vuonna 2011 (5) – on pieni verrattuna hoitojen määrään eikä taustalla aina ole lapsettomuusongelma.
Kaikki lapsettomat parit eivät hakeudu hoitoon. Osalla se on vapaaehtoinen valinta, joidenkin päätökseen vaikuttavat taloudelliset seikat tai huoli hoitojen sivuvaikutuksista. Toivottavasti lapsettomuuden hoitoa voidaan tarjota sekä julkisessa terveydenhuollossa että yksityisklinikoissa, jotta kaikilla asuinpaikasta tai taloudellisesta tilanteesta riippumatta on mahdollisuus saada toivomaansa apua.
Samalla kun hoitoja kehitetään, on myös panostettava tiedon jakamiseen. Tietoa hedelmällisyydestä, lapsettomuuden syistä sekä tutkimus- ja hoitomahdollisuuksista tulisi olla kaikkien saatavilla. Jo nuorten terveyskasvatukseen tulisi ehkäisyvalistuksen ohella sisältyä tietoa hedelmällisyyttä heikentävistä elämäntapatekijöistä (esim. ali- ja ylipaino, pakonomainen liiallinen liikunta, sukupuoliteitse tarttuvat tulehdukset, tupakointi ja päihteiden käyttö). Monella on hedelmällisyyteen vaikuttavista seikoista paljon virheellisiä käsityksiä. Esimerkiksi hormonaalista ehkäisyä pelätään turhaan: se ei pitkäänkään käytettynä heikennä hedelmällisyyttä, vaan pikemminkin sillä on hedelmällisyyttä parantavia tai säilyttäviä vaikutuksia.
Tärkeintä on kuitenkin tiedostaa naisen iän vaikutus raskaaksi tulemisen todennäköisyyteen, sillä sitä ei voi hedelmöityshoidoilla korjata (6). Yhteiskunnalta tarvitaan toimia, jotta nuorilla on mahdollisuus hankkia lapsensa silloin, kun se lääketieteellisesti on järkevintä (7) – lääketiede ei yksin riitä.
Aila Tiitinen
professori, osastonylilääkäri
HYKS, Naistenklinikka ja Helsingin yliopisto, kliininen laitos
Kirjallisuutta
1. Schmidt L, Sobotka T, Bentzen JG, Nyboe Andersen A, on behalf of the ESHRE Reproduction and Society Task Force. Demographic and medical consequences of the postponement of parenthood. Hum Reprod Update 2012;18:29–43.
2. Yli-Kuha A-N. Prevalence and socio-demographic determinants of infertility, success of infertility treatments and health of treated women. Acta Universitatis Tamperensis; 1691, Tampere University Press, Tampere 2012.
3. Sól Ólafsdóttir H. Nordic and infertile. A study of options and decisions. Thesis, Nordic School of Public Health 2012.
4. Suomen virallinen tilasto, Terveys 2012. THL.Hedelmöityshoidot 2010–2011. Tilastoraportti 18/2012, 26.6.2012. http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tilastot/aiheittain/seliterveys/hedelmoityshoidot
5. Suomen virallinen tilasto (SVT): Adoptiot [verkkojulkaisu]. ISSN=1797-7363. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 27.6.2012]. http://www.stat.fi/til/adopt/index.html
6. Wyndham N, Marin Figueira PG, Patrizio P. A persistent misperception: assisted reproductive technology can reverse the “aged biological clock”. Fertil Sterils 2012;97:1044–7.
7. Mills M, Rindfuss RR, McDonald P, te Velde E, on behalf of the ESHRE Reproduction and Society Task Force. Why do people postpone parenthood? Reasons and social policy incentives. Hum Reprod Update 2011;17:848–60.
Tieteellinen pääkirjoitus Lääkärilehdestä 26–32/2012.
