Valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteena on, että vuonna 2016 yhdyskuntajätteestä päätyisi kaatopaikoille enää noin puoli miljoonaa tonnia, kun kaatopaikkadirektiivin edellyttämä orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto tulee voimaan.
STM on viime vuosina kiinnittänyt huomiota siihen, että Suomeen – Ruotsin ja Tanskan tapaan – saataisiin riittävästi ja alueellisesti kattavasti jätteenpolttokapasiteettia ympäristöterveydellisistä, ympäristönsuojelullisista, sosiaali- ja terveydenhuollon toimipisteiden erityistarpeista johtuvista syistä sekä arinapolton tarjoamista taloudellisteknisistä ja logistisista eduista johtuen. Logistiset ja teknistaloudelliset edut juontuvat siitä, että päällekkäiset keruu- ja huolehtimisratkaisut voidaan – niin halutessa – välttää.
Jätedirektiivin edellyttämää omavaraisuus- ja läheisyysperiaatteen mukaista arinakapasiteettia on yhdyskuntajätehuollon tarpeisiin vuonna 2016 varmuudella pääkaupunkiseudulla, Etelä-Hämeessä, Kaakkois-Suomessa, Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla.
Sosiaali- ja terveydenhuollon toimipisteet ovat suurin palvelusektorin jätteiden tuottaja 180 000 vuotuisella jätetonnillaan. Vain pieni määrä terveydenhuollon jätteistä on termisesti tuhottavia ongelmajätteitä.
Terveydenhuollolle ominaisen jätteen osuus vaihtelee alueittain huomattavasti. Kunnalliset määräykset voivat sallia, että sairaalan yhdyskuntajätteeseen saa laittaa potilaskontaktissa syntyviä jätteitä aina 10 %:iin asti. Tällöin sairaalassa syntyy vain vähän terveydenhuollolle ominaista riskijätettä, mutta yhdyskuntajätteeseen rinnastettava jäte on poltettava vuoden 2016 jälkeen. Tähän asti terveydenhuollolle ominaiset jätteet on pääasiassa haudattu kaatopaikoille erityisjärjestelyin.
Terveydenhuollolle ominaiset jätteet vaativat erityisjärjestelyt tai erillisen syötön, joilla taataan jätteen turvallinen syöttö arinapolttoon. Vain Vantaalla ja Riihimäellä on vuonna 2016 varmuudella terveydenhuollon tarvitsemaa ohisyötöllä varustettua arinakapasiteettia ja sellaiset ympäristölupaehdot, jotka sallivat terveydenhuollon ei-ongelmajätteiksi luokiteltujen erityisjakeiden käsittelyn.
Alueelliset päätökset avainasemassa
STM antoi kesäkuussa 2012 Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskukselle lausunnot Leppävirran Riikinnevan jätteenpolttolaitoksen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta (YVA) sekä myöhemmin itse YVA-selostuksesta. Asukkaita jätteenpolttolaitoksen palvelualueella Itä- ja Keski-Suomessa on 760 000. Alue on käytännössä Kuopion yliopistollisen sairaalan erityisvastuualue.
STM painotti lausunnoissaan, että kaikkien riskijätteiden tuottajien orgaanisen jätteen hautaamiskiellon myötä syntyvät tarpeet olisi kartoitettava. Hankkeen jatkosuunnittelussa olisi varauduttava esitettyä suurempaan polttokapasiteettiin, koska orgaaniset riskijätteet on terveydensuojelullisista syistä mieluiten hyödynnettävä polttamalla. Lisäksi biologisen käsittelyn lopputuotteiden menekki on ollut heikko ja lisäksi käsittelyssä syntyy jopa satoja tuhansia tonneja rejektiä. Sekä lopputuotteet että rejektit joudutaan lopulta mahdollisesti polttamaan.
Jätelain mukaan ns. etusijajärjestyksestä voidaan poiketa, jos jätelain tavoitteet voidaan saavuttaa teknistaloudellisesta, ympäristöllisestä ja ympäristöterveydellisestä näkökulmasta paremmin hyödyntämällä (poltto) kuin kierrättämällä.
STM tähdensi hiljan Pirkanmaalle kaavaillun jätteenpolttolaitoksen ympäristölupahakemukseen liittyvässä lausunnossaan, että polttolaitoksen on kyettävä palvelemaan terveydenhuollon tarpeita.
Myös Varsinais- ja Länsi-Suomessa on päätökset etenemässä kohti arinaratkaisua ja myös siellä tulee päätöksenteon yhteydessä tarkastella kysymystä kokonaistaloudellisesta näkökulmasta. Polttoon kohdistunut poliittinen vastustus on johtanut siihen, että Turun yhdyskuntajätteitä viedään Ruotsiin ja Viroon.
Terveydenhuolto ei ole yksin ongelmineen
STM on huomauttanut, että sen ja monien muiden toimijoiden orgaanisille riskijätteille ei ole uudella jätelailla toimeenpannun jätedirektiivin edellyttämiä palveluja tarjolla riittävästi vuonna 2016. Esimerkiksi nyt lietteitä viedään kaatopaikoille vuosittain kaatopaikka-asetusluonnoksen mukaan 200 000 kuivapainotonnia. Tästä 50 000 tonnia tulee vesi- ja viemärilaitoksilta.
Lietteitä on aerobisesti kompostoitu erilliskerätyn biojätteen tapaan. Suljettujen kaatopaikkojen verhoilun loppuessa menekiltään heikkoa kompostia ei enää voi kuitenkaan sijoittaa kaatopaikoille. Lietteiden polttaminen arinalla onkin yleistynyt maailmassa ja Japani esimerkiksi polttaa ympäristönsuojelullisista syistä kaiken lietteensä.
STM:n käsityksen mukaan uusi kaatopaikka-asetus voi lisätä huomattavastikin eri toimijoiden kustannuksia, jos riskijätteille ei löydy lähipalveluja.
Suomessa jätehuollon ohjauksesta vastaa ympäristöministeriö järjestämisvastuun ollessa kunnilla terveydenhuollon tapaan. STM:n alaisella hallinnolla on kuitenkin jätehuollon järjestämisessä toimivaltaa terveydensuojelulain mukaan.
Mikko Paunio
terveydenhuollon erikoislääkäri, dosentti, lääkintöneuvos
sosiaali- ja terveysministeriö, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osasto
Kuva Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 3/13.
