Vielä kaksikymmentä vuotta sitten oli vaikeaa kuvitella, että syöpien hoidossa käytettäisiin geeniprofilointia tai että aivoihin asennettu siru voisi lukea signaaleja ja muuntaa ne liikkeeksi sekä kommunikaatioksi.
Tai että geenisakset vauhdittaisivat rokotteiden kehittämistä ja voitaisiin siirtää kasvot.
Vielä vaikeampaa on kuvitella, mitä seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana tapahtuu.
Kuka keksisi keinon ehkäistä vanhenemista?
Suuria odotuksia liittyy ainakin yksilölliseen lääkehoitoon.
Genomitietoa hyödyntäviä hoitomuotoja on nyt käytössä pääasiallisesti syövän hoidossa. Vastaava räätälöinti voi olla mahdollista laajamittaisemmin muidenkin pitkäaikaissairauksien hoidossa – mutta missä mitassa, jää nähtäväksi.
Robotiikka laajenee
Tekoälyyn ja robotiikkaan on ladattu myös odotuksia.
Tekoälyä hyödynnetään jo nyt lääkekehityksessä, kuvantamisessa sekä biosignaalianalytiikassa.
Robotiikkaa on käytössä kirurgiassa ja diagnostiikassa sekä esimerkiksi lääkejakelussa, etäseurannassa sekä desinfioinnissa. Hoivapalveluissa robotteja on henkilökohtaisina avustajina sekä protetiikassa.
Kun teknologia kehittyy ja laskentakapasiteetti kasvaa, molempien käyttö laajenee.
On kiinnostavaa nähdä, millä aikataululla syntyy merkittäviä ja laajamittaisia lääketieteen ratkaisuja ja terveydenhuollon prosesseja helpottavia kokonaisuuksia. Käyttöönottoon liittyy lainsäädännöllisiä ja eettisiä kysymyksiä, eikä ammattilaisten ja asiakkaiden valmius uusiin ratkaisuihin ole selvää, joten eteneminen voi olla hidasta.
Entä kustannukset?
Mielenkiintoista on suurten tietomassojen käsittely. Se mahdollistaa monimuotoisten yhteyksien ja harvinaisten ilmiöiden tarkastelun.
Haasteina ovat tietosuojarajoitteet. Pilvipalvelut, etäkäyttöalustat ja avoimeen dataan kannustava politiikka tuovat tähän onneksi helpotusta.
Vaikka moderni teknologia ja yksilöllistetty hoito voivat yksilötasolla tuoda merkittäviä hyötyjä, kustannusvaikuttavuus on toinen kysymys.
Paljonko yhteiskunta on valmis maksamaan yhdestä lisäelinvuodesta?
Miten yhdenvertaisuus toteutuu? Moderneihin hoitoihin pääsee nyt vain murto-osa maailman väestöstä.
Potkua ehkäisyyn
Pitkälle kehitetyt hoitomuodot eivät myöskään ratkaise väestötason ongelmia.
Benjamin Franklinin toteamus An ounce of prevention is worth a pound of cure, vaikka liittyikin tulipalojen ehkäisyyn, pätee vahvasti lääketieteeseen ja on edelleen ajankohtainen.
Lähihistorian suurimmat terveysvaikutukset on saatu aikaan vesi- ja jätehuollolla, hygienialla, rokotuksilla, ravitsemuksella ja riskitekijöihin, kuten tupakointiin, vaikuttamalla.
Mistä ehkäisevään toimintaan saataisiin lisää potkua? Mikä innostaisi omaksumaan terveyttä edistäviä elintapoja?
Siinä olisi innovaation paikka.
Yksi mahdollisuus on kiinnostus elinympäristöstä. Ilmastonmuutos huolestuttaa ja kestävän kehityksen tavoitteita on helppo kannattaa. Terveellinen ruokavalio, aktiivinen liikkuminen ja pyrkimykset ilmanlaadun parantamiseen tukevat sekä terveyttä että kestävää kehitystä.
Ikä on riskitekijä
Entä mihin me lääketieteen kehittämisellä pyrimme?
Ensisijaisesti tietysti ehkäisemään sairauksia, hoitamaan terveysongelmia, parantamaan toimintakykyä ja välttämään ennenaikaista kuolleisuutta.
Haluamme siis elää pidempään ja terveempinä.
Katsommepa mitä tahansa sairastumisen ja kuolleisuuteen liittyvää tutkimusta, ikä on lähes poikkeuksetta suurin riskitekijä.
Kuka keksisi keinon ehkäistä vanhenemista?
Tiina Laatikainen
johtaja, professori
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Itä-Suomen yliopisto
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
