Hengitystieinfektiot ovat tavallisimpia lasten ja aikuisten päivystyskäyntien ja sairaalahoidon syitä. Virusinfektioiden erottaminen bakteeri-infektioista sekä eri virusinfektioiden erottaminen toisistaan on vaikeaa, ja mitä nuorempi lapsi on kyseessä, sitä huonommin onnistuu influenssan tunnistaminen kliinisen taudinkuvan perusteella (1). Antibiootteja käytetään usein turhaan. Olisiko viruksen nopea osoittaminen vastaanoton aikana tehtävällä testillä ratkaisu näihin ongelmiin?
Influenssa A - ja B -virusten diagnostiikkaan voidaan käyttää yksinkertaisia, visuaalisesti luettavia antigeenitestejä, joista saadaan tulos 15 minuutin kuluessa. Näiden testien herkkyys on melko huono (2). Lapsilla testit toimivat yleensä paremmin kuin aikuisilla, koska lasten infektioissa virusmäärät ovat suuria. RSV:n (respiratory syncytial virus) osoitukseen voidaan käyttää vastaavia pikatestejä.
Uusi tulokas virusten pikadiagnostiikkaan on monianalyyttinen, antigeenin osoitukseen perustuva testijärjestelmä. Sen etuja ovat useiden virusten samanaikainen testaaminen, automatisoitu menetelmä ja mahdollisuus kytkeä laite potilastietojärjestelmään. Lasten poliklinikalla tehdyn tutkimuksen mukaan menetelmän tarkkuus on hyvä ja herkkyys influenssan tai RSV:n toteamisessa on yli 80 % PCR-testin herkkyydestä (3). Analyysi kestää kaksi tuntia, mutta suuren virusmäärän näytteistä saadaan alustava positiivinen tulos 20 minuutin kuluttua.
PCR on standardimenetelmä hengitystievirusten osoittamiseen laboratoriossa. Markkinoille on tullut nopeaan testaukseen tarkoitettuja automaattisia, suljettuja PCR-järjestelmiä, joita voidaan käyttää myös laboratorion ulkopuolella.
Influenssavirusten pikatestauksen vaikuttavuutta hoitoon on tutkittu lapsilla ja nuorilla aikuisilla (4). Toisen ryhmän testitulos annettiin lääkärille heti ja toisen ryhmän tulos myöhemmin. Jos pikatestin tulos oli käytettävissä heti, influenssapotilaille määrättiin vähemmän laboratoriokokeita, röntgenkuvauksia ja antibioottikuureja, ja hoitoaika poliklinikalla oli lyhyempi kuin ilman nopeaa testitulosta. Lisäksi influenssaa sairastavat saivat useammin antiviraalisen lääkehoidon. Toisessa tutkimuksessa kuumeisille lapsille tehtiin laboratoriossa influenssa-, parainfluenssa-, adeno- ja RS-virusten antigeenitesti, jonka tulokset saatiin kahden tunnin kuluessa (5). Vertailuryhmälle ei tehty virusdiagnostiikkaa. Tässä asetelmassa virustestauksella ei ollut vaikutusta käynnin kestoon, lisätutkimuksiin tai antibioottihoitoihin, mutta seurantakäynneillä määrättiin vähemmän antibiootteja, jos ensimmäisellä käynnillä oli tehty virustesti.
Sairaalassa virusten pikadiagnostiikasta voi olla apua potilaiden sijoittelun, sairaalainfektioiden eston ja osuvan hoidon kannalta. Nopeasti aloitettu influenssan antiviraalinen hoito on erityisen tärkeä, jos taudinkuva on vaikea. On huomioitava, että antigeenitestien epäherkkyyden vuoksi influenssa voidaan sulkea pois vain PCR-testillä.
Retrospektiivisessä tutkimuksessa antibioottien käyttö oli vähäisempää sairaalassa hoidettavilla lapsilla, joilla oli todettu testillä jokin hengitystievirus (6). Jos lapsen kuumeen aiheuttajaksi on osoitettu RSV, invasiivisen bakteeri-infektion riski on pieni (7). Toisaalta esimerkiksi keuhkokuume kehittyy usein viruksen ja bakteerin yhteisinfektiona, eikä viruslöydöksen perusteella pidä jättää antibioottihoitoa aloittamatta, jos taudinkuva on vaikea tai bakteeri-infektion tyyppinen.
Epidemian aikana influenssavirusten nopea testaus on hyvä kliinisen diagnostiikan tuki sekä avohoidossa että sairaalassa. Influenssan, RSV:n ja ehkä muidenkin virusten osoittamisesta näyttää olevan hyötyä hengitystieinfektion vuoksi sairaalahoitoon otettaville lapsille.
Ville Peltola
professori
TYKS, Lasten ja nuorten klinikka
Julkaistu Lääkärilehdessä 9/2014.
Kirjallisuutta
1. Peltola V, Reunanen T, Ziegler T, Silvennoinen H, Heikkinen T. Accuracy of clinical diagnosis of influenza in outpatient children. Clin Infect Dis 2005;41:1198–200.
2. Centers for Disease Control and Prevention. Evaluation of 11 commercially available rapid influenza diagnostic tests. MMWR Morb Mortal Wkly Rep 2012;61:873–6.
3. Ivaska L, Niemelä J, Heikkinen T, Vuorinen T, Peltola V. Identification of respiratory viruses with a novel point-of-care multianalyte antigen detection test in children with acute respiratory tract infection J Clin Virol 2013;57:136–40.
4. Bonner AB, Monroe KW, Talley LI, Klasner AE, Kimberlin DW. Impact of the rapid diagnosis of influenza on physician decision-making and patient management in the pediatric emergency department. Pediatrics 2003;112:363–7.
5. Doan QH, Kissoon N, Dobson S ym. A randomized, controlled trial of the impact of early and rapid diagnosis of viral infections in children brought to an emergency department with febrile respiratory tract illnesses. J Pediatr 2009;154:91–5.
6. Byington CL, Castillo H, Gerber K ym. The effect of rapid respiratory viral diagnostic testing on antibiotic use in a children’s hospital. Arch Pediatr Adolesc Med 2002;156:1230–4.
7. Levine DA, Platt SL, Dayan PS ym. Risk of serious bacterial infection in young febrile infants with respiratory syncytial virus infections. Pediatrics 2004;113:1728–34.
