Tiedebarometri on kolmen vuoden välein tehtävä kyselytutkimus, jossa mitataan suomalaisten asenteita tiedettä kohtaan. Olen odottanut uutta barometriä kuin kuuta nousevaa – edellinen ilmestyi vuonna 2013, ja tieteestä on sittemmin keskusteltu monella tapaa. Esimerkiksi päättäjien taholta on kantautunut paitsi tutkimusrahojen leikkauksia, myös tieteentekijöitä tölviviä lausahduksia.
Marraskuun alussa uusi Tiedebarometri lopulta ilmestyikin. Se oli monella tapaa mukavaa luettavaa. Suomalaiset ovat edelleen hyvin kiinnostuneita tieteestä, he arvostavat tutkimusta ja tieteen instituutioita. Barometrin perusteella tieteen olemusta ymmärretään jopa entistä paremmin. Tiede ymmärretään moniääniseksi, eikä tutkijoiden erimielisyyden katsota rapistavan tieteen luotettavuutta.
Barometriä on tehty vuodesta 2001. Vuodesta toiseen minua on mietityttänyt ero miesten ja naisten ilmoittamassa kiinnostuksessa tieteeseen. Uusimmassa barometrissä miehistä 76 % oli joko hyvin tai melko kiinnostunut ”tiede, tutkimus, teknologia” -aihepiiristä. Naisten vastaava luku oli 61 %. Kun enemmistö uusista yliopisto-opiskelijoista alkaa olla naisia, on hyvin vaikea ymmärtää, miksi tiede kiinnostaisi enemmän miehiä.
Olen pohtinut monia selityksiä. Kun Tiedebarometrissä kysellään erikseen kiinnostusta tiettyihin tieteenaloihin, naisten ja miesten suhteet muuttuvat. Esimerkiksi geenitutkimuksesta ja bioteknologiasta kiinnostuneita on 55 % naisista ja 44 miehistä. Lääketieteestä kiinnostuneita on naisista 84 % ja miehistä 64. Luvut ovat varsin erilaisia kuin ”tieteen, tutkimuksen ja teknologian” kohdalla, joka ei välttämättä tuota mielleyhtymiä vaikkapa lääketieteeseen, ympäristötieteisiin tai kulttuurintutkimukseen. Ehkä naiset eivät vain tajua olevansa kiinnostuneita tieteestä, koska kysymys ei assosioidu heidän todellisiin kiinnostuksen kohteisiinsa.
Ehkä naiset eivät tajua olevansa kiinnostuneita tieteestä.
Toisen vastauksen tarjosi erään suuren sanomalehden tapa uutisoida Tiedebarometrin uudet tulokset. Artikkelin kuvituksena oli neljät kasvot – kaikki miesten. Tiede on meillä leimallisesti edelleen miesten juttu, ja kun puhutaan tieteestä, valitaan sanat, joilla tiede saadaan kuulostamaan pelkiltä teknisiltä tieteiltä tai kovilta luonnontieteiltä.
Samoin tieteentekijät ovat Tiedebarometriin vastanneiden mielestä yleensä miehiä. Kun ihmisiä on pyydetty mainitsemaan nimeltä tunnettu tieteentekijä, ensimmäinen naispuolinen pääsee vasta seitsemänneksi listalla. Kaikkiaan 39 henkilön listassa on naisia 11.
Tieteen miesvaltaisuudella on toki juurensa historiassa, ja osa muutoksesta tapahtuu valitettavan hitaasti. Väitän kuitenkin, että muutamakin näkyvä henkilö voi tehdä tieteen julkisuuskuvalle paljon. Samaisessa tieteentekijöiden listauksessa ylivoimaista kärkisijaa pitää nimittäin jälleen kerran Esko Valtaoja – hänen 168 mainintaansa on valtava määrä verrattuna seuraavana listassa olevan 22:een mainintaan.
Esko Valtaoja voisi aivan yhtä hyvin olla nainen, ja silloin tieteellä olisi Suomessa nykyistä useammin naisen kasvot. Jos mennyt aika huomioidaan, Tiedebarometrin listaus onkin paljon lohdullisempi: heti A. I. Virtasen jälkeen kakkostilaa pitää vahvasti hallussaan Leena Palotie. Hän teki todella töitä antaakseen tutkimukselle myös naisen kasvot.
Ehkä juuri lääketiede voisi olla väylä kertoa tieteestä nykyistä paljon tasapuolisemmin – ja ehkä ennen kaikkea totuudenmukaisemmin. Tieteenala kiinnostaa naisia valmiiksi, ja suuri osa alan tutkijoista on naisia. Ei ole mitään syytä antaa ihmisten jäädä siihen käsitykseen, että tiede olisi muka miehille varattu elämänalue.
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on kirjailija, joka väitteli aikoinaan perinnöllisyystieteestä.
