Jo kolme neljästä homo sapiensista omistaa matkapuhelimen: kappalemäärissä pariteetti saavutetaan 2014. Nopeimmin yleistyy tietokoneen, kameran ja kommunikaatiolaitteen yhdistelmän eli älypuhelimen käyttö. Vuonna 2012 suomalaismiehistä 54 % ja -naisista 45 % omisti älypuhelimen. Kasvu edellisvuoteen oli 6 ja 10 %.
Näistä ubiikeista, kaikkialla läsnä olevista laitteista käyttäjineen tulee tietoverkkojen solmukohtia. Hyvää tai huonoa, rikastuttavaa tai tyhmentävää: kehitys etenee vääjäämättä, kunhan raaka-aineita ja energiaa riittää.
Telelääketieteen tuore perillinen mHealth, mobiili terveysteknologia, on noussut odotusten kohteeksi. Lukuisissa suomalaisissa tutkimushankkeissa on oma mHealth-painopistealue, kuten esim. kuten Terveys- ja hyvinvointialan SHOK:n SalWe Oy.
Läpimurtoon on silti matkaa. Tuoreessa PLOS Medicine -lehden kirjoituksessaan Stellenboschin yliopiston professori Mark Tomlinson toteaa UCLA:n ja Massachusetts General Hospitalin kollegojensa kanssa, että Maailmanpankin listaamista 500 mHealth-tutkimuksesta ei ole yhdenkään tutkitun sovelluksen osalta edetty pilottia pidemmälle. Ongelmana Tomlinsonin mukaan on, että näyttöön perustuvaa mHealth-infrastruktuuria ei ole edes ryhdytty tutkimaan. Sovellusvalmistajat tarjoavat omia ratkaisujaan, jotka toimivat vain tietyissä ympäristöissä, soveltavat omaa terminologiaansa eivätkä perustu paikallisen terveydenhuollon tarpeisiin. Tuloksena on hajanaisia yritelmiä vailla sen enempää kansanterveydellisiä kuin kaupallisiakaan menestystarinoita.
Olen puolen vuoden ajan osallistunut suomalaisen mHealth-startupin toimintaan. Samalla kun allekirjoitan Tomlinsonin näkemyksen, lisään, että merkittävin ongelma ei ole yritys, jolla on idea – mehän tarvitsemme uusia yrittäjiä ja ideoita! Sen sijaan puuttuu ruohonjuuritasolle ulottuva kehittämisen kulttuuri ja osapuolten yhteisymmärrys vaadittavista resursseista, työstä ja ajasta.
Yksityissektori: ”Mikä vitkutin – miten hinnoitellaan?” Julkishallinto: ”Saattaisi kiinnostaa kahden vuoden kuluttua, jos ensin esitätte tieteellisiä ja taloudellisia näyttöjä.” Ammattilaiset: ”Tämä sotkee aiemmat toimintatapani ja aikatauluni.”
Ja koska ”startup” edustaa kaupallista toimijaa, sen sekä oletetaan tuovan rahat että pelätään rahastavan kun silmä välttää. Startup-yrityksillä on harvoin pääomia. Kuten Maailmanpankki kertoo, rahastamiseenkin on melkoinen matka.
Joihinkin kysymyksiin olisi oltava halu ja valmius paneutua. Mihin tarpeisiin ja kysymyksiin tämän välineen avulla voidaan vastata ja mihin ei? Millaisia (uusia) työskentelytapoja ja ajattelumalleja tämä mahdollistaa ja vaatii? Miten ne vaikuttavat nykyisiin rakenteisiimme? Miten varmistetaan, että yksittäinen väestöryhmä ei jää palvelun ulkopuolelle?
Käytännössä mHealth-sovelluksen skaalautuva käyttöönotto edellyttää perustutkimuksen, kliinisten toimijoiden ja startup-yritysten aktiivista ja tavoitteellista yhteistyötä, joka muokkaa kaikkia osallistuvia tahoja. Mikäli tämä ymmärretään, edetään. Tuloksena syntyy uusia terveydenhuollon toimintoja, jotka esimerkiksi tavoittavat aiemmin katveessa olleita ihmisryhmiä tai tuottavat massiivisia tietomääriä tutkimuksen tarpeisiin.
Afrikkaa pidetään mHealth-mantereena. Suomen kaltainen tieto- ja viestintäteknologiavetoinen yhtenäinen kieli- ja kulttuurialue on halutessaan vielä vahvemmilla. Ja onnistuessaan, ainakin toistaiseksi, kärkijoukossa.
Mikko Lehtovirta
Kirjoittaja on yleislääkäri joka pitää yksityisvastaanottoa ja tekee lisäksi sisätautialan perustutkimusta Helsingin yliopistossa.
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 22/2013
