Jotkut meistä lukevat vapaa-ajallaan ammattilehtiä. En tuomitse. Joskus on silti hyvä myös kysyä itseltään: milloin olet viimeksi leikkinyt?
Leikki on syvällä meissä. Eläimetkin leikkivät: lintujen on kuvattu pallottelevan simpukoilla ja laskevan alas lumista mäkeä, ja nisäkkäät hiirestä norsuun heittäytyvät joskus painiin.
Luonto ei katso hyvällä tyhjäkäyntiä, joten leikilläkin on oltava tarkoitus. Tutkijoille sellaisen selvittäminen on kuitenkin osoittautunut yllättävän vaikeaksi.
Hauskanpito saattaa olla tärkeää tavoilla, joita emme täysin ymmärrä.
Vain osa leikistä on selvästi selitettävissä elintärkeiden taitojen opettelulla: hauskanpito saattaa olla tärkeää myös tavoilla, joita emme täysin ymmärrä.
Ihmislapsille leikki on ainakin tapa tutustua maailmaan, tutkia sen lainalaisuuksia, ottaa selvää asioista ja harjoitella sosiaalisia taitoja. Leikki voi olla kaikkea tätä myös aikuiselle.
Lisäksi se tuo kontrastia arkeen.
Jos päiväsi kuluvat B-lausuntojen parissa, mikset tekisi vaihteeksi jotain, missä näet oikeasti kättesi jäljet? Ota kilo savea ja luo jotain uutta. Piirrä. Maalaa.
Mutta jos kätesi toisaalta käyttelevät arkisin leikkausinstrumentteja korostetun huolellisesti, sivellintä ei tarvitse pidellä samalla tavoin. Ota isompi kangas, isompi pensseli ja lattia, joka ei pahastu roiskeista.
Urheilu auttaa palautumaan töistä, eikä senkään tarvitse olla vain suoritus. Anna juoksun vaihtua spontaanisti parkouriksi, kun näet sopivan kaiteen, tai etsi matkalla muutama geokätkö. Jokin kotikaupunkisi peltihalli saattaa kätkeä aikuisen vaikeusasteelle säädetyn temppuradan (hakusana: obstacle course racing).
Joukkuelajeissa on valtava potentiaali leikkimiseen.
Leikin kautta voit kokea myös vaaroja turvallisesti. Kun paintball-aseen kuula räsähtää rikki suojamaskiisi, et ole kuollut vaan harvinaisen elossa.
Seikkailla voi myös sisäisissä maailmoissa.
Joskus kirjaan uppoutuminen on kaikki, mitä tarvitaan, mutta jos halusit lapsena olla itse kirjailija, miksi et olisi myös sitä? Kirjoita. Runoja, proosaa, kolumneja, lapsille, aikuisille.
Tekstin arvoa ei mitata sillä, kuinka monta silmäparia sen lukee, jos sen kirjoittajalla on hauskaa.
Ihmislapsille leikki on ainakin tapa tutustua maailmaan, tutkia sen lainalaisuuksia, ottaa selvää asioista ja harjoitella sosiaalisia taitoja.
Kertomus voi olla myös yhteisöllinen kokemus.
Lukupiirien ohella myös uutta renessanssiaan elävät lauta- ja roolipelit tuovat ystäviä yhteen pöydän ympärille luomaan improvisoituja tarinoita, joiden aiheena voi yhtä hyvin olla imperiumien nousu ja tuho kuin maatilan pyörittäminenkin. Jos peliporukan tapaamisia on vaikea aikatauluttaa, kokeile tietokonepelejä.
Ei liene sattumaa, että leikkiä ja musiikin soittamista kuvaavat sanat ovat monissa kielissä samat.
Kuorolaulussa voi olla kokemuksena jotain samaa kuin joukkueurheilussa, mutta laulaa voi myös autossa, ruokaa laittaessa tai röntgenmeetingissä.
Selkeiten leikin äärellä ollaan improvisoidessa: ei nuotteja eikä rikkomattomia kaavoja vaan puhdasta läsnäoloa ja iloista, elävää tajunnanvirtaa.
Lasten seurassa oleminen voi auttaa pääsemään leikkisään mielentilaan ja antaa hyvän tekosyyn rakentaa majoja tai vesirattaita. Jos lähipiirissä ei ole lapsia, monessa partiolippukunnassa on pulaa aikuisista – ja leikkimään pääsy on taattu.
Leikkimisellä voi olla yllättäviä suotuisia sivuvaikutuksia. Se, kohottaako leikki kuntoa tai lykkääkö se muistisairauden puhkeamista vai tekeekö se sinusta vain hieman vähemmän äreän kollegan, puolison tai ystävän, on kuitenkin lopulta toisarvoista.
Tärkeämpää on ajoittain päästä kokemaan iloa ilman itsekritiikkiä tai jäykkiä käsityksiä siitä, mitä on olla aikuinen: hauskanpito hauskanpidon vuoksi.
Kirjoittaja on tartuntataudeista vastaava lääkäri, joka ei kävele, jos voi juosta.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
