Kiinalaistukija He Jiankui väitti viime viikon maanantaina, että maailmaan oli syntynyt ensimmäinen geenimuunneltu vauva. Hän oli muuttanut hedelmöityshoidossa alkion perimää niin, että syntyneiden kaksosten pitäisi olla immuuneja HIV:lle.
Ensin Dolly. Nyt Lulu ja Nana.
Tiedemaailma ja eetikot järkyttyivät. Syystäkin: geenin poistaminen ihmisalkiosta on matka tuntemattomaan. Ollaan Marsin tuolla puolen. CCR5-geenin poistaminen suojaa HIV:ltä – mutta kuka tietää mitä muuta se tekee?
Sen tiedetään vaikuttavan veren valkosolujen toimintaan.
Geenien tiedetään vaikuttavan myös toisiinsa.
Ja kuka tietää, miten toimii organismi, jossa osaa soluista on käsitelty, osaa ei.
Kiinalaistutkija on hypännyt ihmisyyden rajoille. Hän ei paranna, hän parantelee. Hän voi tuottaa suurta vahinkoa. Kukaan ei takaa että Lulu ja Nana pysyvät terveinä. Ei tutkija kanna vastuuta Lulun ja Nanan tulevaisuudesta. Itse he sairautensa kärsivät. Ja heidän jälkeläisensä. Lulun ja Nanan geenimuuntelu muuttaa pohjimmiltaan koko ihmiskunnan perimää, sillä se periytyy.
Jos jokin on mahdollista, joku sen tekee. Uskon kiinalaistutkijan tehneen kokeensa. Olisi järjetöntä valehdella. Kiinni siitä jäisi.
Ongelmallista on vastuuttomuus.
Tiedemaailman äärimmäinen kilpailu maineesta ja kunniasta on saanut kiinalaistutkijan hyppäämään liian monta porrasta yli. Kuten tunnettu keskustelija ja tiedemies Eric Topol sanoi uutistoimisto AP:lle, tutkija on käyttänyt äärimmäisen voimakasta työkalua ilman järkevää syytä.
Samalla hän rikkoi tiedemaailman sääntöjä.
– Roistomainen ihmiskoe, Topol tviittasi.
Noin 120 kiinalaistutkijaa huolestui jo koko maan tieteen maineesta ja kuvasi koetta julkisessa kirjeessä järjettömäksi.
– Pandoran laatikko on auennut. Meillä saattaa vielä olla mahdollisuuksia sulkea se, he kirjoittivat.
Southern University of Science and Technology of China sanoutui kokeestaan irti ja ilmoitti tutkivansa sitä rikkomuksena tieteen periaatteita ja pelisääntöjä vastaan.
Tiedemaailman sekä julkisen mielipiteen on syytä tuomita koe yhdessä tuumin. Ei ole kenenkään etu, jos vastaavat hurjapäät lähtevät viemään koetta eteenpäin muualla. Ihmisalkion muuntamisessa tulee edetä äärimmäisen varovasti ja hitaasti. Lainsäädännön tulee ehtiä siihen kantaa, ja seurannaisvaikutukset tulee tuntea kunnolla.
Puhumattakaan etiikasta. Sallitaanko vauvojen ”kosmeettinen” parantelu? Annetaanko lupa vain kun se auttaa vauvan terveyttä? Vai pyritäänkö kieltämään kokonaan?
Muuntelulle voi löytyä eettisesti kestävä tulevaisuus.
Tärkeintä on ottaa aikaa sen löytymiseen. Tiedemaailman ja eetikoiden on viimeistään nyt aika keskustella ihmisalkion geenimuuntelu läpi pohjamutia myöten. Ja tutkia implikaatiot rauhassa.
Kuva: Mikko Käkelä
