Monisairaan vanhuksen hoito vaatii kokemusta, kekseliäisyyttä ja uskallusta rikkoa hoitosuosituksia. Erilaisten sairauksien edellyttämien, keskenään ristiriidassa olevien lääkitysten tai hoitojen hallinta edellyttää laajaa osaamista. Palasten yhteensovittamiseen ei välttämättä löydy hyviä ratkaisuja, vaan tarjolla on huonoja ja vähemmän huonoja vaihtoehtoja. Niistä parhaan valitseminen voi olla vaikeaa, ja vanhuksen itsensä tulee saada olla päättämässä. Yhä useammalla monista sairauksista yhtenä on muistisairaus, ja silloin alkavat sekä hoidon päämäärä että toimeenpano helposti hämärtyä.
Hoidon valinnan vaikeusaste nousee, kun vanhus tulee akuutin sairauden tai trauman vuoksi päivystyspoliklinikan kautta sairaalaan. Akuutti sekavuus ja toimintakyvyn romahtaminen ovat tavallisia ja toipumisennusteen arviointi vaikeaa. Uhkana on kallis ylihoito ja toisaalta vähintään yhtä kalliiksi koituva alihoito, jos se johtaa loppuelämän kestävään huomattavaan toiminnanvajaukseen.
Sairaalajakson päättyessä tarvittavan hoidon ja kuntoutuksen kustannustehokkuus monisairailla vanhuksilla on yksi palvelujärjestelmän kipupisteistä. Tavoitteenahan on tuottaa terveyttä ja toimintakykyä pienimmin mahdollisin kustannuksin, mikä tarkoittaa useimmiten mahdollisimman varhaista kotiuttamista.
Kotihoidon kyky tarjota asianmukaista hoitoa ja kuntoutusta sairaalasta palaaville asiakkailleen kaipaa erillistä tarkastelua (2). Kotihoidon asiakkaista yli 40 %:lla on muistisairauden diagnoosi ja 80 %:lla kognition vajaus (3). Sairaalasta kotiutuessaan tällainen henkilö joutuu opettelemaan kaiken alusta: missä on WC, kuinka sitä käytetään, miten vuoteesta noustaan, mistä löytyy ravinto ja miten television kaukosäädin tai puhelin toimii. Muistisairaankin on mahdollista uudelleen oppia näitä taitoja, mutta opettelu vaatii kädestä pitäen ohjausta ja henkilöstön tai omaisen aikaa (4).
Nykyinen kotihoidon hoitajamitoitus, joka on alle viidenneksen tehostetun palveluasumisen henkilöstöstä, puutteelliset viikonloppujen ja iltojen palvelut, heikosti saatavilla olevat kuntoutuspalvelut (5,6) sekä käyntien lukumäärinä mitattu kotihoito jättävät sijaa väärin otetuille tai ottamatta jätetyille lääkkeille, kaatuilulle ja eksyilylle. Ne tukevat heikosti sairaalasta kotiin palaajaa. Tukipalvelut on pirstaloitu useille toimijoille, eivätkä ne juuri edistä toipumista vaan pikemmin sekoittavat sitä ja saavat omaiset toivomaan palveluasumista (7). Uhkana on, että nekin, joilla vielä pitäisi olla toimintakykyä ja toipumispotentiaalia jäljellä, eivät kuntoudu vaan jopa romahtavat kotihoidossa.
SOTE-uudistus tarjoaa mahdollisuuden vähentää nykyistä osaoptimointia ja ottaa käyttöön uusia, hallinnonalat ylittäviä monisairaiden vanhusten hoito- ja kuntoutuspolkuja. Avainasemassa ovat yhteensopivat tietojärjestelmät ja niiden käyttö. Monisairaan vanhuksen kuntoutumisennusteen tiedetään olevan sitä parempi, mitä omatoimisempi hän oli ennen akuuttisairautta tai kroonisen sairauden akutisoitumista, ja sitä huonompi, mitä enemmän hän tarvitsi apua päivittäisissä toiminnoissaan ennen sairaalahoitoon johtaneen episodin alkua (8,9).
Tämä ei vielä riitä. Tulevaisuudennäkymät edellyttävät lisäksi koko palvelujärjestelmältä ja sen käyttäjiltä nykyistä parempaa ymmärrystä siitä, milloin sairaalahoito ja sen jälkeinen monialainen kuntoutus eivät enää ole palvelujen käyttäjän edun mukaisia. Yksilöllinen ja kokonaisvaltainen geriatrinen arviointi on päätöksenteon kulmakivi (10). Sen tueksi tarvitaan riittävät akuuttihoidon, mutta myös saattohoidon palvelut sinne, missä monisairaan vanhuksen tarpeet ja toiveet parhaiten tunnetaan – sinne, missä hän on (11).
Kirjoittaja:
Harriet Finne-Soveri
LT, geriatrian dosentti, Helsingin yliopisto
palvelualueen ylilääkäri, Helsingin kaupunki
vieraileva tutkija, THL
Kirjallisuutta
1. Nuotio M, Pajulammi H, Sipilä J ym. Siirtokriteerit turvaavat iäkkään lonkkamurtumapotilaan jatkohoitoa. Suom Lääkäril 2016;71:1782–3.
2. Mikkola M, Rintanen H, Nuorteva L, Kovasin M, Erhola M. Valtakunnallinen sosiaali- ja terveydenhuollon laitospaikkaselvitys. Raportti: 2015_008. THL 2015
3. https://www.thl.fi/fi/web/ikaantyminen/palvelujen-ja-hoidon-laatu/rai-vertailukehittaminen/tietoa-rai-jarjestelmasta
4. Graff MJL, Vernooij-Dassen MJM, Thijssen M ym. Community based occupational therapy for patients with dementia and their care givers: randomised controlled trial. BMJ 2006;333:1196.
5. Noro A, Alastalo H, Finne-Soveri H, Mäkelä M. Kotihoidon toimintamallit ja henkilöstö vuonna 2014.Vanhuspalvelulain toimeenpanon seurantatutkimus. THL, Tutkimuksesta tiiviisti 2015_2, Helmikuu 2015.
6. Finne-Soveri H, Kuusterä K, Tamminen A ym. Muistibarometri 2015 ja RAI-tietoa kansallisen muistiohjelman tueksi. THL, Raportteja 17/2015.
7. Finne-Soveri H. Vanhenemiseen varautuva kaupunki. Esimerkkinä Helsinki. THL, Raportteja 31/2012.
8. Noro A, Poss JW, Hirdes JP ym. Method for Assigning Priority Levels in Acute Care (MAPLe-AC) predicts outcomes of acute hospital care of older persons - a cross-national validation. BMC Med Inform Decis Mak 2011;11:39. doi: 10.1186/1472-6947-11-39
9. Finne-Soveri H. Jonsson P, Jonsen E ym. Readmission is an alarming sign in 75+ acute care patient. 19th Nordic congress of gerontology, Oslo May 25-28, 2008. Abstract book 2008:87–8.
10. Ellis G, Whitehead MA, O’Neill D ym. Comprehensive geriatric assessment for older adults admitted to hospital. Cochrane Syst Rev 2011, Issue 7. Art. No.: CD006211. doi: 10.1002/14651858.CD006211.pub2
11. www.etene.fi
Tiedepääkirjoitus Lääkärilehdestä 24/16.
