Kirurgisen toimenpiteen onnistumisen edellytys on, että leikkausaihe on oikea ja toimenpide on tehty teknisesti hyvin. Tekonivelkirurgiassa niveleen pysyvästi asennettavan implantin tulee lisäksi olla hyvälaatuinen, jotta se kiinnittyy luuhun, ei irtoa siitä tai aiheuta murtumia tai pehmytkudosvaurioita, eikä kulu liian helposti käytössä. Potilaan tyytyväisyyteen lonkkaproteesileikkauksen jälkeen vaikuttaakin kirurgisen päätöksenteon ja taidon lisäksi tekonivelen laatu.
Lonkan tekonivel voi kiinnittyä lantio- ja reisiluihin biologisesti luutumisen kautta, tai sen voi kiinnittää luusementin avulla. Titaaniseoksesta valmistetut, pinnaltaan karhennetut lonkkaproteesit eivät potilaan luihin kiinni kasvettuaan juurikaan irtoa. Poikkeuksen tästä tekevät titaaniset lantiokomponentit, joiden sisälle asennetaan leikkauksessa erillinen liukupintaosa, joka on yleensä keraamia tai muovia. Liukupintamateriaalin kulumisen aikaansaama biologinen prosessi on aiheuttanut pitemmällä aikavälillä runsaasti uusintaleikkauksia pehmytkudosreaktioiden, luutuhon ja lantiokomponenttien irtoamisen takia. Luutumisen kautta kiinnittyviin proteeseihin liittyy myöhäisvaiheen materiaalin kulumiseen liittyvien ongelmien lisäksi välittömien leikkaukseen liittyvien reisi- ja lantiomurtumien sekä kiinnittymättömyyden (luutumattomuuden) riski. Sementtikiinnitteisten proteesien ongelma ovat myöhäisvaiheen irtoamiset.
Iän myötä luun laatu heikkenee. Iäkkäämmillä potilailla sementittömiin lonkkaproteeseihin liittyvien, leikkauksen jälkeisten murtumien takia tehtyjen uusintaleikkausten määrä vaikuttaa kliinisen kokemuksen perusteella melko suurelta. Kansainvälisessä laaturekisteritutkimuksessamme analysoimme Nordic Arthroplasty Register Associationin (NARA) yhteispohjoismaiseen tekoniveltietokantaan perustuen uusintaleikkausten riskiä 347 899:lla vuosina 1995–2011 leikatulla yli 55-vuotiaalla potilaalla, joille oli asennettu sementitön tai sementtikiinnitteinen lonkkaproteesi. Sementittömien proteesien käyttö lisääntyi voimakkaasti tutkimusajanjakson loppua kohden. Uusintaleikkausriski oli kuitenkin merkittävästi suurempi yli 65-vuotiailla potilailla käytettäessä sementittömiä proteeseja verrattuna sementtiproteeseihin. Tutkimustuloksemme eivät tue vallitsevaa sementittömien proteesien käytön trendiä yli 65-vuotiailla potilailla.
Sementittömät, luutumisen kautta kiinnittyvät tekonivelet ovat perinteisesti olleet kalliimpia kuin sementtitekonivelet. Kansainväliset tekonivelvalmistajat ovat markkinoineet sementittömiä tekoniveliä taloudellisista syistä tehokkaasti. Me ortopedit olemme omaksuneet nopeat sementittömät lonkkaleikkaukset halukkaasti. Esimerkillämme myös päivittäin opetamme seuraavalle ortopedisukupolvelle sementittömien implanttien käyttöä kaikenikäisillä potilailla. Uusintaleikkauksen tulos on kuitenkin yleensä aina huonompi kuin ensimmäisen, onnistuneen leikkauksen jälkeinen tulos. Vanhusten leikkauskierteet periproteettisen reisimurtuman, revisioleikkauksen ja sitä seuranneen infektion jälkeen eivät ole harvinaisia.
Me kirurgit suhtaudumme käyttämiimme hoitomenetelmiin suurella tunteella. Haluamme ja toivomme sydämemme pohjasta, että potilaisiin asentamamme tekonivelet olisivat maailman parhaita. Näin ei kuitenkaan aina voi olla. On tullut aika kääntää piirun verran laivan kurssia. Proteesivalintojen ja leikkaushoitojen ylipäänsä tulee perustua objektiiviseen tieteelliseen näyttöön samalla lailla kuin lääkehoitojen ja rokotteiden. Kansainvälinen laaturekisteritutkimus tarjoaa tehokkaan tavan tuottaa potilaan kannalta merkittävää tietoa edulliseen hintaan. Aivan ilmaista laaturekisteritutkimus ei silti ole, vaan toiminnan rakenteet on ensin luotava.
Keijo Mäkelä
ortopedian ja traumatologian dosentti, osastonylilääkäri, tekonivelkirurgian vastuulääkäri
TYKS
Kirjallisuutta
Mäkelä KT, Matilainen M, Pulkkinen P ym. Failure rate of cemented and uncemented total hip replacements: register study of combined Nordic database of four nations. BMJ 2014;348:f7592.
