Suomalaisen aikuisväestön paino on noussut 1970–80-luvulta lähtien. Kymmenen viime vuoden aikana kehitys on tasaantunut, mutta liian korkealle tasolle. Miehistä yli 60 % ja naisista noin puolet on vähintään ylipainoisia ja viidesosa aikuisista on lihavia. Leikki-ikäisistä lapsista joka kymmenes ja kouluikäisistä joka viides on ylipainoinen.
Elinympäristömme on muuttunut: monet meistä liikkuvat liian vähän, jopa tahtomattaan, ja syövät enemmän kuin kuluttavat. Istumisen ja passiivisesti vietetyn ajan vähentäminen ja päivittäisen liikunnan sekä terveellisten ruokatottumusten edistäminen ovat kansanterveyden kannalta keskeisiä tavoitteita. Niillä suomalaisten toimintakyky ja elämänlaatu kohenisivat, samalla kun lihavuussairaudet ja jopa kuolleisuus vähenisivät.
Tiedon puutteesta ei ole kysymys. Kansalliset suositukset perustuvat vankkaan tietoon, mutta haasteena on saada ne osaksi suomalaisten arkea. Lääkärit ja muut terveydenhuollon asiantuntijat eivät usein ehdi – eivätkä aina edes osaa – tuoda riittävästi esiin näyttöön perustuvia suosituksia. On suorastaan muodikasta kyseenalaistaa suosituksia, ja potilaiden ja joskus terveydenhuollon ammattilaistenkin voi olla hankala erottaa tietoa hämmentävistä yksinkertaistuksista tai puolitotuuksista.
Elintapaohjaus on luontainen osa hyvää hoitoa ja samalla myös lihavuuden ehkäisyä. Ohjauksen vaikuttavuudesta on vankkaa näyttöä. Suomalaisessa diabeteksen ehkäisytutkimuksessa tehostettua elintapaohjausta saaneet henkilöt laihtuivat keskimäärin 5 % ja heidän diabetesriskinsä pieneni 58 % verrattuna niiden riskiin, jotka eivät saaneet ohjausta. Myönteinen vaikutus oli nähtävissä vielä 13 vuotta myöhemmin.
Useissa Euroopan maissa on laadittu lihavuuden ehkäisyyn laajoja kansallisia ohjelmia, joissa on mukana toimijoita yhteiskunnan eri aloilta. Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on haastanut kansalliset ja paikalliset toimijat talkoisiin käynnistämällä kansallisen ohjelman ”Lihavuus laskuun – Hyvinvointia ravinnosta ja liikunnasta”. Terveydenhuollon rooli on keskeinen, mutta se ei voi ratkaista ongelmaa yksin.
Talkoisiin tarvitaan kaikki tahot. Kaupunki- ja liikennesuunnittelussa tulee panostaa kevyen liikenteen ja lähiliikunnan mahdollisuuksiin. Elinkeinoelämän voi haastaa korostamaan terveysnäkökulmaa tuotekehityksessä, markkinoinnissa, hinnoittelussa, tarjonnassa ja pakkauskokojen suunnittelussa. Ravintolat ja muut ruokapalvelut voivat tukea painonhallintaa tarjoamalla terveellisiä ateriakokonaisuuksia ja parantamalla ravintoainesisältömerkintöjä. Esimerkiksi aterioiden energiapitoisuuden havainnollistaminen kulutukseen tarvittavan liikunnan määrällä helpottaa ruokavalintoja.
Yhdysvalloissa lihavuuden ehkäisy on eturistiriitojen vuoksi kohdannut pontevaa vastustusta, jossa vedotaan yksilönvapauteen. New Yorkissa pormestari Bloombergin lukuisat aloitteet on torpedoitu. Esimerkiksi yli puolen litran virvoitusjuomien myyntikielto elokuvateattereissa kumottiin oikeudessa. Vastaavaa tuskin olisi odotettavissa Suomessa.
Haastavina aikoina suomalaisilta on aina löytynyt yhteistä tahtoa asioiden korjaamiseksi. Löytyykö nyt tahtoa tarttua lihavuushaasteeseen?
Päivi Mäki
TtM, kehittämispäällikkö
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, kansantautien epidemiologian ja ehkäisyn yksikkö
Kirsi Pietiläinen
apulaisprofessori, ylilääkäri
Helsingin yliopisto, tutkimusohjelmayksikkö, Diabetes ja lihavuus, lihavuustutkimusyksikkö
HUS, medisiininen tulosyksikkö, endokrinologian klinikka
Aila Rissanen
professori
HYKS, lihavuustutkimusyksikkö
Public Health and Prevention Task Force, European Association for the Study of Obesity
Kuva: Pixmac
Julkaistu Lääkärilehdessä 34/13.
Lue myös:
Influenssa riski myös vastasynnyttäneille ja ylipainoisille
Ylipaino lisää sydämen vajaatoiminnan riskiä
Liikalihavuus lisää osteoporoosin riskiä
"BMI ei yksin määritä terveyttä"
