Kuala Lumpur lensi maailmankartalle 8. maaliskuuta, kun Malaysian Airlinesin kone hävisi matkalla Kualasta Pekingiin. Jos hylky olisi tunnistettu ja matkustajat siunattu, olisi tapaus vain surullinen muistutus siitä, että maailman turvallisin matkustuskeino ei ole sataprosenttinen. Jotkut arastelisivat lentämistä hetken, työkseen matkustavat muistaisivat lähettää sen viimeisen tekstarin rakkaille ennen koneen lähtöä ja Malesian kansallinen lentoyhtiö selviäisi kolhusta, joskin menettäisi sijansa yhtenä maailman turvallisimmista lentoyhtiöistä.
Konetta MH370 ei ole löydetty. Sen raportoitiin kääntyneen takaisin kohti Malesiaa noin tunnin lennon jälkeen, ja sitten se meni pimeäksi. Kone lähetti heikkoja piippauksia vielä useita tunteja, kuin paristojen jämillä käyvä mekaaninen lelu, tyystin vastakkaisesta suunnasta kuin mihin se oli alunperin menossa. Sen jälkeen siitä ei ole mitään havaintoa.
Koneen katoamiseen liittyvät teoriat heittelevät kaappauksesta litiumparistojen aiheuttamaan tulipaloon. Koneen kokenut pilotti on milloin sankari, milloin kiihkeä oppositiopuolueen kannattaja, joka olisi voinut tuhota koneen kostomielessä puolueen johtajan jouduttua vankilaan. Konetta ei koskaan löydettäisi ja salaliittoteoriat nakertaisivat Malesian uskottavuutta.
Etsinnöissä on Malesian lisäksi mukana 25 maata. Yhdysvaltain tiedustelupalvelun spesialistit jäljittävät pilotin lentosimulaattorin tietoja, Australian ja Kiinan armeijat harovat Intian valtamerta, Malediivit ja Kazahstan kiikaroivat alueitaan hylyn toivossa.
Netissä päivitellään, miten lentokoneen voi hukata nykyaikana. Yhtä hyvin voisi kysyä miten neulan voi kadottaa heinäsuopaan, varsinkin jos kone on haaksirikkoutunut mereen. Intian valtameri on syvimmillään 8 kilometriä ja aallot monimetrisiä.
MH370:n kohtalo on kammottavan kiehtova. Yritän jankuttaa itselleni, että maailmassa kuolee influenssaan koneellinen vauvoja päivässä, mutta huomaan etsiväni joka päivä uusimmat tiedot asiasta. Koko Malesia suree, tv-mainoksissakin kulkee alanauha, jossa maan kerrotaan rukoilevan koneessa olevien puolesta. Ei kylläkään selviä, mitä jumalaa. Kolme neljäsosaa koneen matkustajista on kiinalaisia ja omaiset ovat uhanneet jopa nälkälakolla, jolleivät malesialaiset viranomaiset anna heille lisää tietoa.
Symppaan viranomaisia. Tulee mieleen oma lääkärin työ, tilanteet, joissa henki oli korkeammassa kädessä, mutta tehoyhteiskunnan kasvatit eivät sitä hyväksyneet. Superdigitaalinen maailmankuva on vääristänyt käsityksen kommunikaation ulottuvuuksista. Kymmenen kilometrin korkeudessa ei toimi (vielä) sosiaalinen media, eikä aina SOS-signaalikaan.
Olen itse järjellistänyt lentämiseen liittyvän ahtaanpaikankammon siedettäväksi runsaan matkusteluni vuoksi. Tosiasiassahan lentäminen on täysin järjetöntä, kiikkua nyt painovoimaa vastustaen metallisessa lieriössä polvet suussa tuntikausia. Varsinkin yöllä. Ja bonuksena vielä kadota jäljettömiin matkan aikana...
Kun viimeksi laskeuduin MH370:lla Pekingiin viime lokakuussa, kaupungissa oli hämmästyttävän kaunis ja selkeä aamu. Muistan mietiskelleeni, miten tyytyväinen saankaan olla, kun Pekingissä ei ole saastesumua ja kone ei pudonnut. Otin kuvan auringonnoususta kiireisellä kentällä. Saisikohan siitä satasen iltapäivälehdestä otsikolla Selviytyjän tarina?
Malesian Airlines on edelleenkin suosikkilentoyhtiöni (heti Finnairin jälkeen!). Pidän kiireettömänoloisesta, aidosti sydämellisestä palvelusta, kuulutuksista jotka alkavat aina samalla tavoin: ”Ladies and Gentlemen, Girls and Boys” ja jopa pateettisesta Malaysia, Truly Asia -laulusta joka kajahtaa Kualaan laskeutuessa heti sen jälkeen, kun on ystävällisesti kerrottu että Malesiassa huumerikoksista saa kuolemanrangaistuksen.
Meinaan pitää kannustuksen vuoksi Malesian lentoyhtiön osoitelapun repussani kunnes kone on löydetty. Saatan kuolla itse ennen sitä, mutta sittenhän näen josko vaikka Sarah Palin on oikeassa ja MH370 lensi suoraan taivaaseen. Ehkä buddhalaisilla, taolaisilla ja muslimeilla, joita koneen matkustajista oli valtaosa, on sinne erityispääsy.
Aasian suurin halpalentoyhtiö Air Asia on sekin malesialainen ja tulee todennäköisesti keräämään MH370:n valtion lentoyhtiölle aiheuttamat tappiot. ”Nyt jokainen voi lentää”, kirkuu teksti punavalkoisen Air Asian jumbojetin kyljessä. Kuinkahan monen koneen pitää pudota, ennen kuin yleisesti kysytään MIKSI kaikkien pitäisi lentää?
Terhi Heinäsmäki
Kirjoittaja on infektiolääkäri ja työskentelee Aasian ja Tyynenmeren terveyskoordinaattorina (IFRC) Malesian Kuala Lumpurissa.
Kuva: Esa Ilmolahti
Julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla.
