Lapsen itsetuhoisuus on hätähuuto

Ajatus 11-vuotiaan lapsen itsetuhoisuudesta kauhistuttaa, kirjoittaa Pekka Nykänen.

Psykiatrista akuuttiosastohoitoa tarvitsevien alle 13-vuotiaiden lasten määrä on moninkertaistunut TAYS:n alueella. Sadan potilaan aineistossa akuuttihoidon syy oli kahdella kolmasosalla itsetuhoisuus.

Mediaani-ikä oli 11 vuotta.

Akuuttiosaston ovella häiriöt ovat edenneet jo pitkälle. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL julkisti lokakuussa kyselyn, joka antaa terveydenhuollolle syyn katsoa peiliin. Otos koski yli 20-vuotiaita, mutta havainto yleistyy lapsiin. Vanhemmat heidät hoitoon tuovat.

Pääviesti oli, että itsemurha-ajatuksia omanneista 56 prosenttia ei ollut hakenut lainkaan apua. Yksi selitys oli aiemmat kokemukset terveydenhuollosta.

Epäluottamuslause terveydenhuollolle on vakava. Hoitoon ei haluta hakeutua edes äärimmäisessä hädässä. Kyse ei siis ollut mielikuvista vaan todellisista kokemuksista.

Mielikuvat tulevat tämän päälle. Häpeä ja stigma elävät vahvoina.

Mielenterveysliiton marraskuisen barometrin mukaan melkein joka toinen mielenterveysongelmia kokenut ajattelee joutuneensa leimatuksi. Mielenterveysalan ammattilaisilla käsitys on vielä synkempi. 62 prosenttia uskoo potilaiden leimautuvan.

Joka kolmas potilas kertoi hävenneensä hoitoon hakeutumista ja 30 prosenttia koki toisten ihmisten välttelevän heidän seuraansa.

Ei ihme, että moni vanhempi ajattelee pitkään ennen kuin ohjaa lapsensa mielenterveyspalveluihin.

Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka totesi barometrin yhteydessä osuvasti: tehokkain apu on päästä hoitoon ajoissa.

Jotta nuorten ongelmiin päästäisiin ajoissa pureutumaan, neljä asiaa tulisi laittaa kuntoon. Hoitoa tulee olla. Sitä pitää löytyä helposti. Sinne pitää olla halu mennä. Kokemusten tulee olla myönteisiä.

Tarvitaan lisää resursseja ja ilmapiirin muutosta.

Aluksi on käytävä käsiksi juurisyihin, lasten ja nuorten psykososiaalisiin oloihin. Eronneen ja todennäköisesti tulevankin hallituksen ohjelmaan kirjattu mielenterveysstrategia on siksi tervetullut. Lasten ja nuorten kohdalla painopisteenä on mielenterveyden rakentuminen arjessa. Perheolot, some, kaveripaine ja koulutyön pirstaleisuus rasittavat nuoria.

Kaikille niiden korjaaminen ei riitä, joten hoitoon hakeutumisen kynnystä on madallet­tava.

Lähtökohta on stigman häivyttäminen. Leimaaminen ja sosiaalinen välttely johtuvat usein ennakkoluuloista ja tietämättömyydestä. Varsinkin psykoosiin liitetään virheellisiä uskomuksia sairauden luonteesta.

Terveydenhuollossa tärkeää on kohtaaminen. Siihen on vakavien ongelmien kohdalle tulossa työkaluja. Käypä hoito -työryhmä työstää suositusta itsemurhien ehkäisystä ja itsemurhaa yrittäneen hoidosta. Valmista pitäisi tulla ensi vuonna.

Tärkeää on myös viestiä yhteiskuntaan hoidon auttavan.

Siitä kertoo Lääkärilehdessä ilmestynyt alkuperäistutkimuksemmekin: hoito TAYS:n lastenpsykiatrisella osastolla helpotti lasten psyykkistä oireilua ja paransi toimintakykyä. Hoitovasteen kesto vaatii toki tiivistä hoitoa ja tukea osastojakson jälkeen.

Itsetuhoisuus on lapselta äärimmäinen hätähuuto yhtä hyvin kuin aikuiselta. Jokainen on liikaa.

Kirjoittaja

Pekka Nykänen

vastaava päätoimittaja

Pääkirjoitus on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 50-52/2019.