Suomessa on vuoden 2017 syksystä lähtien myyty lääkkeitä, joiden hintaa lääkäri ei tiedä. Pohjalla on riskinjakosopimuksia, joita lääkkeiden hintalautakunta HILA ja sairaalat ovat tehneet uusista, teholtaan vielä epävarmoista lääkkeistä valmistajien kanssa.
Riskinjaolla lääkkeet saadaan nopeasti potilastyöhön kohtuullisilla kustannuksilla.
Sopimukset ovat salaisia. Perusteena on liikesalaisuus. Jopa lääkealaa valvova Fimea jää vaille hintatietoja.
Lääkäriyden yksi eettinen periaate on kustannusvaikuttavuus. Kahdesta yhtä hyvästä hoidosta tulee valita yhteiskunnalle ja potilaalle edullisempi.
Riskinjakosopimukset istuvat tähän huonosti. Kumman lääkäri valitsee tasavertaisista lääkkeistä, jos molemmilla on ehdollinen korvattavuus? Hän tietää lääkkeen korkeimmat mahdolliset hinnat, muttei sitä, paljonko yhteiskunta lääkkeestä maksaa.
Salailu tuo sudenkuoppia. Yhteisten varojen käyttöä tulee voida valvoa. Verorahaa siirtyy riskinjakosopimuksissa lääketehtaille suljettujen ovien takana.
Lääkeyhtiöllä on hyvät mahdollisuudet vedättää sopimuksia. Se tietää, kuinka paljon katteessa on ilmaa ja mitä hintoja se on sopinut muihin maihin. Listahinnan voi laittaa taivaisiin, jos ostaja ihastuu suureen alennusprosenttiin.
Julkaisemme tässä numerossamme tutkimusraportin, joka avaa ensimmäistä kertaa näkymää sopimusten sisältöön.
Avohuoltoon sopimukset tekee HILA ja sairaaloihin hankintarenkaat. Sairaala-apteekeille tehty kysely paljastaa, että ehdollisuutta on toteutettu usein tavoin. Osa perustuu lääkkeen vaikuttavuuteen, osa käyttömääriin. Toisissa on sovittu kiinteä alennus tai ilmaisia hoitojaksoja. Yleisin hinnanalennus on 20–40 prosenttia.
Vuoden 2017 julkaisemattomaan kyselyyn verrattuna kytky hoitotuloksiin on ilahduttavasti lisääntynyt. Vaikuttavuusehto on kuin takuu. Vain tarkoituksenmukaisesti toimineesta hoidosta kannattaa maksaa – näin siitä huolimatta, että vaikuttavuuden mittaaminen teettää työtä.
Kiinteät prosenttialennukset ovat silti yleisiä. Samoin käyttömäärään sidottu alennus ja ilmaiset kokeilujaksot.
Kustannussäästöt ovat tutkimuksen perusteella todellisia, ja tarve innovatiivisten uusien lääkkeiden käyttöönotolle jatkuu. Sopimusten arvioidaan yleistyvän.
HILAn johtaja Lauri Pelkonen vertasi viime viikon Lääkärilehdessä osuvasti, miten uudet lääkkeet alkavat pian maksaa saman verran kuin asunnot Helsingin kantakaupungissa.
Ehdollisista korvauksista sopiminen on tässä kehityksessä tarpeen. Se antaa mahdollisuuden saada rahoille varmemmin vastinetta. Käytäntöä on järkevää jatkaa. Hallitus onkin esittänyt vuodenvaihteessa päättyvän väliaikaisen lain jatkamista viidellä vuodella.
Rinnalla on pidettävä huoli siitä, ettei lääketeollisuus hyödy kohtuuttomasti. Yhtiöt perustelevat tähtitieteellisiä hintojaan tutkimuskuluilla, mutta pohjimmiltaan ne maksimoivat voittoa.
Sopimusten tulee olla niin läpinäkyviä kuin mahdollista. Liikesalaisuuteen vetoaminen ontuu, koska myyntiin tuodaan usein lääkkeitä, joille ei ole kilpailevaa tuotetta.
Yhteiskunnan neuvotteluvoimaa nostaisi sairaalalääkkeistä sopiminen valtakunnallisesti. Kansallinen menettely varmistaisi myös potilaiden yhdenvertaisen kohtelun. Myös kansainvälinen yhteistyö on tarpeen. Luontevinta on lähteä liikkeelle pohjoismaista, koska terveydenhuoltojärjestelmät muistuttavat toisiaan.
Kirjoittaja
Pekka Nykänen
vastaava päätoimittaja
Artikkeli on alun perin julkaistu Lääkärilehdessä 49/2019.
