Yliopistolla on kolme tehtävää, joista tutkimus ja opetus palvelevat kolmatta, yhteiskunnallista vaikuttamista. Kaksi ensin mainittua näkyvät yliopistojen laskennallisessa perusrahoituksessa, mutta yhteiskunnallista vaikuttavuutta on hankala mitata. Yksi mittari voisi olla se, miten tieteelliset julkaisut tuottavat uutta tietoa ja miten niitä hyödynnetään tiedeyhteisön ulkopuolella.
Rahoituksessa julkaisujen painoarvo on noussut nopeasti 13 %:iin samaan aikaan, kun tutkintojen merkitys on laskenut. Julkaisut arvotetaan Tieteellisten seurain valtuuskunnassa toimivan julkaisufoorumin kriteeristön mukaan. Tasolla 1 on suomenkielisiä julkaisuja, mutta tasolla 2 ja 3 julkaisujen kieli on yleensä englanti.
Englannin kieli on ollut pitkään tieteen lingua franca, ja muilla kielillä julkaistut tulokset jäävät monesti ilman laajaa huomiota. Esimerkiksi tupakoinnin ja keuhkosyövän yhteyteen alettiin kiinnittää huomiota saksankielisessä kirjallisuudessa jo 1930-luvulla.
Vaikka lääketieteelliset julkaisut ovat pääsääntöisesti englanninkielistä, lääketieteen oppikirjat on entistä useammin toimitettu suomeksi. Opiskelijat joutuvat toki lukemaan englanninkielistä kirjallisuutta syventävien opintojen ja tutkimustyön yhteydessä, mutta muuten tieteellinen kielitaito jää vähemmälle. Tämä saattaa olla ongelma ajan mittaan.
Yliopistot tarvitsevat julkaisuja paitsi rahoituksensa perusteeksi, myös keskusteluun tiedeyhteisön kanssa ja levittääkseen tärkeää tietoa. Julkaisualustojen lisääntyminen ja avautuminen vähentävät yksittäisen artikkelin huomioarvoa. Karrikoiden on sanottu, että korkeatasoistakin tieteellistä englanninkielistä julkaisua lukevat vain sen kirjoittajat, refereet ja editorit. Tiedon laajaan levittämiseen tarvitaan hyvää viestintää, ja tässä voivat auttaa suomenkieliset julkaisusarjat.
Suomalaisella julkaisulla saavutetaan laajempi yleisö ja tieto leviää nimenomaan ammattilaisten käyttöön. Esimerkiksi Lääkärilehden ja Hammaslääkärilehden lukijat pystyvät hyödyntämään lehdestä saamaansa tietoa käytännön työssään. Ammattilehdistä tieto leviää myös päättäjien tietoon erityisesti silloin, kun se on esitetty poliitikolle ymmärrettävässä muodossa.
Suomenkielisiä julkaisuja seuraava lääkäri saa hyvän yleiskuvan siitä, mitä erikoisaloilla tutkitaan, vaikka itse edustaisi toista sektoria tai olisi jopa poissa kliinisestä työstä. Myös suomalainen media seuraa enemmän suomenkielisiä julkaisusarjoja.
Kotimaisten julkaisujen painoarvo ei ole olematon yliopiston rahoituksessa eikä tehtävien täytöissäkään. Professuurien täytössä ja dosentuureissa pääpaino on englanninkielisissä julkaisuissa, koska asiantuntijat ovat yleensä ulkomailta. Suomenkieliset artikkelit voivat kuitenkin ratkaista virkavaalin palvelujärjestelmässä.
Äidinkielellä kirjoittaminen tekee tekstistä elävämpää, ja kirjoittaja saa paremmin ilmaistuksi tutkimuksensa nyansseja. Suomeksi kirjoittaminen mahdollistaa myös suomenkielisen termistön kehittymisen, ja näin myös lääketieteen suomen kieli tulee huolletuksi. Erityisesti Duodecim-seura on kunnostautunut kielen vaalimisessa ja tehnyt käännösehdotuksia uusille termeille.
Suomeksi kirjoitetun artikkelin tarjoamisen kynnys voi nuorelle tutkijalle olla matalampi ja hyvä alku tutkijan uralle. Tutkijoita tulee entistä enemmän rohkaista julkaisemaan myös suomen kielellä, sillä silloin tieto leviää laajasti kollegakunnalle ja päättäjille.
Kyösti Oikarinen
suu- ja leukakirurgian professori, dekaani
Oulun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta
Artikkeli on julkaistu Lääkärilehdessä 22/2017.
