Huoli terveydestä on otettava vakavasti, vaikka sen taustalta ei aina olekaan löydettävissä selitystä, syytä tai diagnoosia. Suomalainen ei kuitenkaan pääse lääkäriin, vaikka vaiva vaatisi arvion lääketieteellisen hoidon tarpeesta.
Ongelmaan ei ole yksinkertaista tai yhtä ratkaisua. Kysyntä terveydenhuollolle on rajaton, mutta ihmisten kyky maksaa palvelusta vaihtelee suuresti. Siksi terveydenhuolto on yhteiskunnan turvaama palvelu ja pääosin rahoitettu yhteisesti.
Suomessa ratkaisua on haettu kasvattamalla lääkärin perustutkintojen määrää (1). Vuonna 2012 Suomessa oli 3,3 lääkäriä tuhatta asukasta kohden; tämä on OECD:n vertailuluvuissa lähellä Euroopan keskiarvoa 3,4 lääkäriä / 1 000 asukasta. Pienemmällä lääkäritiheydellä pärjäsivät vuonna 2012 muun muassa Alankomaat (2,9), Britannia (2,7) ja Belgia (2,9), suurin lääkäritiheys oli Kreikassa (6,1) (2). Lääkäritiheys ja terveydenhuollon laatu eivät kulje käsi kädessä, suurin lääkäritiheys on Kuubassa 6,7, kun se naapurissa USA:ssa on 2,5.
Mihin lääkärien työpanos kuluu?
Lääkärityövoima on terveydenhuollon pisimpään koulutettu ja parhaiten palkattu, joten sen työn tuottavuuteen on syytä kiinnittää erityistä huomiota.
Lääkärin työn tuottavuus on arvon lisäystä käytettyihin resursseihin eli aikaan ja rahaan. Tuottavuutta on pyritty lisäämään Suomessakin siirtämällä lääkäriltä tehtäviä hoitajille ja kohdistamalla lääkärin työpanosta sinne, missä erityisesti lääkärin osaamisesta on hyötyä.
Tämä on toiminut pääosin hyvin. Pisimmälle tässä on päästy yksityisessä terveydenhuollossa, jossa kustannusten seuranta hoitoketjussa on yritystoiminnassa välttämätöntä. Vastaavasti lääkärille on luotu kannusteita toimia tehokkaasti: lisäämällä omaa potilasmääräänsä voi vaikuttaa tuloihinsa.
Mekanismi vaatii vahvat pelisäännöt, koska lääkäritkään eivät ole immuuneja ihmisluonnolle ja osaoptimoinnille. Taloudellisen hyödyn vaikutus työmotivaatioon on myös varsin lyhytaikainen, joten sen hyöty tuottavuuden lisäämisessä yksinään on rajallinen.
Suomessa lääkärien arkea julkisessa terveydenhuollossa on kuorrutettu viime vuosikymmeninä tietotekniikalla ja toimistotyöllä. Työn siirtoa on perusteltu säästöillä. Yllätys ei liene suuri, että lääkärin työn tuottavuus julkisessa terveydenhuollossa on laskussa Suomessa. Vielä kymmenen vuotta sitten lääkärikäyntejä oli yli 10 miljoonaa, nyt noin 8 miljoonaa, ja lääkärimäärä on pysynyt samalla tasolla (3).
Vaikka taustalla voi olla saatavuuden ongelma, monet lääkärit myös kertovat ehtivänsä ottamaan vastaan vähemmän potilaita kuin aiemmin. Oliko tosiaan kannattavaa laittaa lääkäri konekirjoittajaksi, paperien kuljettajaksi, instrumenttien hakijaksi tai potilaan kalenterin vartijaksi?
Avuksi assistentit ja konekirjoittajat
Yhdysvalloissa lääkärin palkka voi olla moninkertainen Suomeen verrattuna. Siellä työn tuottavuutta on vuosia pyritty lisäämään riisumalla pois kaikki sellainen, jota joku muu ammattilainen voi tehdä. On syntynyt aivan uusi ammattiryhmä, lääkärin assistentit (physician assistant), jotka työskentelevät lääkärin työparina huolehtien kirjauksista, hoitoprosessin jatkosta ja erilaisten laatutietojen tallentamisesta. Myös Britanniassa on vastaava ammattiryhmä (physician associate).
Käytännössä assistentin osaaminen vastaa pitkälti suomalaisen hoitajan osaamista. Assistentit voivat ottaa anamneesin, tehdä pieniä toimenpiteitä, määrätä tutkimuksia ja lääkkeitä sekä kertoa potilaalle tutkimustuloksia sekä avustaa toimenpiteissä. Suomessa tuskin tarvittaisiin uutta ammattiryhmää, sillä suomalainen hoitaja on hyvin laajasti koulutettu ja itsenäinen toimija.
Kannattaisi tutkia, miten lääkärin työn tuottavuus muuttuisi työtä kohdentamalla. Ehkä muutama konekirjoittaja ja hoitokoordinaattori voisi vapauttaa lääkärin työaikaa diabeteksen tai depression lääketieteellisen hoidon arviointiin ja toteutukseen?
Pulmallisesti keskusteluun pujahtaa aina mukaan ammattikuntien edunvalvonta ja vanhoista rintamalinjoista kiinnipitäminen. Nyt kun terveydenhuoltoa uudistetaan siirtelemällä hallintolaatikoita, olisi ehkä hyvä paneutua arjenkin kehittämiseen.
Monissa terveyspalveluissa vastuuta ja tehtäviä on jo jaettu luontevasti. Potilaan tilanteen laaja-alainen kartoittaminen, hoitopolun yhdessä suunnitteleminen ja sen kirjaaminen ovat hoidon ytimessä. On jo osin arkea, että lääkäri ja hoitaja toteuttavat näitä hyvässä yhteistyössä, mutta työnjakoa voi kehittää edelleen.
Kirjallisuutta:
1. Parmanne P, Vänskä J, Halila H. Lääkärimäärä kasvaa eläköitymisestä huolimatta. Suom Lääkäril 2014;24:1811–2.
2. OECD Health Data: Health care resources: OECD Health Statistics (database), 2014. DOI: http://dx.doi.org/10.1787/data-00541-en
3. THL. Perusterveydenhuollon avohoitokäynnit terveyskeskuksissa 2010. Suomen virallinen tilasto 30/2011.
Kirjoittanut:
Kristiina Patja
dosentti, erikoislääkäri, työnohjaaja STOry
johtava ylilääkäri,
Kirkkonummen terveyskeskus
Kuva:
Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 14–15/15.
