Lääkäriliitto julkisti ennen eduskuntavaaleja keskeisen viestinsä hallitusohjelmaneuvotteluihin: hoitoon pääsy perusterveydenhuollossa on turvattava.
Tämä ei saa jäädä odottamaan rakenneuudistuksia, vaan työhön on ryhdyttävä heti. Keskiöön on nostettava potilas, ei järjestelmän hartialeveys.
Suomessa on riittävästi lääkäreitä hoitoon pääsyn turvaamiseksi. Lääkärityövoima on viime vuosina kasvanut useilla tuhansilla, mutta kasvu on kohdistunut perusterveydenhuollon sijaan erikoissairaanhoitoon, työterveyshuoltoon ja yksityiselle sektorille.
Yleislääketiede kuitenkin kiinnostaa nuoria lääkäreitä: se on edelleen ylivoimaisesti suosituin erikoisala.
Perusterveydenhuollossa lääkärien työnkuva on muuttunut yhä raskaammaksi. Lääkäreille on tullut lisää tehtäviä, ja työnjaon kehitys on siirtänyt helppoja tehtäviä hoitajille. Nyt nimenomaan terveyskeskuslääkärit raportoivat eniten työn kuormittavuudesta, pakkotahtisuudesta ja oman työn hallinnan ongelmista.
Ei ihme, että monet kokeneet lääkärit ovat äänestäneet jaloillaan. Ja osa-aikatyö on yleistynyt.
Seuraavalla hallituskaudella perusterveydenhuoltoon on satsattava lisää riihikuivaa rahaa. Virkamitoitukset on saatava kohdilleen, ja sitä kautta henkilöstön työskentelyolosuhteet kuntoon. Jotta hoitoon pääsy voidaan turvata, perusterveydenhuollolla ei ole varaa menettää kokeneiden lääkärien osaamista ja ammattitaitoa.
Viime aikoina on raportoitu jopa Helsingin terveyskeskuksen kärsivän ns. lääkäripulasta. Samanaikaisesti pääkaupunkiseudun yksityissektorilta löytyy seuraavalle päivälle useita satoja vapaita aikoja yleislääkärin vastaanotolle.
Kyse ei ole lääkäripulasta vaan järjestelmän tehottomuudesta. Lääkärien työpanos tulee saada yhteiskunnan ja väestön kannalta tarkoituksenmukaisempaan käyttöön. Palvelusetelikokeiluja kannattaa jatkaa.
Somessa huudetaan taas lääkärikoulutuksen lisäämistä. Keino vaikuttaa helpolta, mutta asia ei ole niin mustavalkoinen.
Lääkärikoulutus on erittäin hidas keino vaikuttaa työvoiman tarjontaan. Monelta tuntuu unohtuvan, että viimeisin lisäys lääkärikoulutukseen tehtiin vuonna 2015, jolloin koulutusmäärä nostettiin vuositasolla 750:een. Tämän vaikutukset alkavat näkyä vasta parin vuoden kuluttua. Uusia erikoislääkäreitä heistä on odotettavissa vuoden 2030 tienoilla.
Lääkärien koulutusmäärät ovat yli kaksinkertaistuneet 20 viime vuoden aikana.
Lisäksi suomalaisten medisiinarien määrä ulkomailla on kasvanut räjähdysmäisesti – yli tuhannen. Ylivoimainen valtaosa aikoo palata kotimaahan valmistuttuaan.
Seuraavien kymmenen vuoden kuluessa meille tulee työmarkkinoille jopa 900 uutta lääkäriä vuodessa. Eläkeiän saavuttaa samaan aikaan 500–600 lääkäriä.
Onko terveydenhuollolla resursseja työllistää joka vuosi 300–400 lisälääkäriä? Kun terveydenhuoltoon samalla kohdistuu merkittäviä säästöpaineita.
Lääkäriliiton mielestä kotimaisia koulutusmääriä tulee vähentää nykyisestä 750:stä korkeintaan 600:aan vuodessa. Tästä alkaa olla jo laaja yksimielisyys myös lääketieteellisissä tiedekunnissa, joille pitäisi nyt ennen kaikkea turvata resurssit laadukkaaseen lääkärikoulutukseen.
Painopistettä tulee myös siirtää erikoislääkärikoulutukseen. Jatkossa meillä on ylitarjontaa peruskoulutetuista lääkäreistä ja samaan aikaan vajausta monen alan erikoislääkäreistä. Lääkärityövoiman tarvetta tulee arvioida pitkäjänteisesti, alueelliset ja alakohtaiset näkökohdat huomioiden. Ja eri toimijoiden tiiviissä vuoropuhelussa.
Kirjoittajat
Hannu Halila
dosentti, varatoiminnanjohtaja
Jukka Vänskä
tutkimuspäällikkö
Suomen Lääkäriliitto
Artikkeli on julkaistu alun perin Lääkärilehdessä 18/2019.
