Olen törmännyt kuin kiviaitaan geriatrien laatimiin suosituksiin, joiden mukaan jokainen muistihäiriöinen ansaitsee geriatrin tekemän täsmädiagnoosin ja hoidon aloituksen. Väestön eläessä yhä pidempään muistihäiriöisten määrä kasvaa; 85–90-vuotiaista jo lähes puolella on osoitettavissa heittoa muistissa.
Kaikki työikäiset tietenkin tutkitaan perusselvitysten jälkeen myös neurologisesti ja neuropsykologisesti. Tätä vanhempien potilaiden hoitoa jatketaan pääsääntöisesti perusterveydenhuollossa: varhainen toteaminen, muistihoitajan suorittamat testaukset mielellään potilaan kotona, kuvantamis- ja laboratoriotutkimukset, diagnoosin määritys, lääkityksen aloitus, seuranta ja tarvittaessa siitä luopuminen, maksimaalinen viriketoiminta ja ongelmatilanteissa erikoislääkärin konsultaatio.
Suosituksen mukaan jokaisella potilaalla pitäisi diagnoosin tekohetkellä olla maksimissaan vuoden vanha tietokonetomografia- tai magneettitutkimus ajatuselimistä. Onko tämä tosiaan aina tarpeellista? Kuinka monelta löytyy tässä oikeasti ennusteeseen vaikuttava löydös sen jälkeen, kun riskit on seulottu?
Entäpä täsmädiagnoosi? Sellaista ei loppuviimeksi tällä saralla vielä ole. Monien harvinaisten, nopeasti etenevien aivodegeneraatioiden etiologia selviää mahdollisesti vasta geeniteknologian edistyessä. Täsmähoitoa ei vielä ole. Tietenkin kartoitamme perusterveydenhuollossakin erityispiirteet Alzheimerista, vaskulaarisesta dementiasta, Lewystä, otsa-ohimolohkorappeumasta ja jopa prionitaudeista.
Nykytiedon tasolla ei potilaan elämänlaadun kannalta ole merkitystä sillä, onko diagnoosi juuri Alzheimer vai sekamuotoinen dementia, kunhan valtimonkovettumistaudin riskitekijöiden hoitamiseen panostetaan täyslaidallisella.
Muistihäiriöt ovat kansantauti ja ne tulee hoitaa maalaisjärkisesti kansan keskuudessa. On täysin epärealistista suosittaa, että koko valtava joukko kulkisi muutaman harvan geriatrin kautta ja jokaiselle tehtäisiin kritiikittömästi tutkimuspaketit aina kupasta ja borreliasta aivojen magneettikuvaukseen saakka. Pitääkö tämänkin kansantaudin kanssa kulkea sama tuttu latu: vain erikoislääkäri saa diagnosoida ja suunnitella hoidon?
Moni maakuntien mielensäpahoittajaikäinen terveyskeskuslääkäri on vuosikymmeniä jatkuneella urallaan kohdannut vanhuspotilaita sellaisen määrän, josta satunnainen geriatri voi vain uneksia. Meidän on hoidettava tasavertaisesti niin Sevettijärven mummo kuin Töölön hienostoleidi. Lääketiede on sama maantieteestä riippumatta ja siitä, toimiiko lääkäri perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa, julkisella tai yksityisellä puolella – vai onko?
Tapani Kiminkinen
LL
Saarijärven terveysasema
