Työhyvinvointi on yksinkertainen juttu. Siitä tulee monimutkainen, jos työpaikalla ei voida keskustella oleellisista asioista eikä vaikuttaa niihin.
Seuraavassa ehdotus perustestiksi, jolla itse kukin voi arvioida vointiaan nykyisessä työpaikassa. Kysymykset perustuvat lähinnä pitkähköön kokemukseen. Aiheen asiantuntijat tuntuvat olevan samoilla linjoilla, tosin pehmoisemmin sanakääntein.
1) Teen työtä, jolla tunnen olevan merkitystä.
Enimmäkseen kyllä. []
Teen työtä, joka on arvoitus. []
2) Työpaikkani käytännössä toteutuvat arvot vastaavat omiani.
Suurin piirtein. []
Omat arvot on parasta jättää kotiin. []
3) Meillä on riittävästi henkilökuntaa, jotta voimme tehdä työmme hyvin.
On, tavallisesti. []
Ei todellakaan. []
4) Meillä on täyspäinen johto lähimmästä esihenkilöstäni ylimpiin päättäjiin.
Näin on, pienin poikkeuksin. []
Jotenkin onnistumme johdosta huolimatta. []
5) Tulen kuulluksi.
Jos vain jaksan avata suuni. []
Korkeintaan näennäisesti. []
6) Minulla on kunnolliset työvälineet.
Ei merkittäviä puutteita. []
Turhaudun niihin lähes päivittäin. []
Jos sait kysymysten ylempiin ruutuihin 5–6 rastia, olet todella onnekas. Muista olla osastasi kiitollinen joka aamu ja ilta.
Jos rastitit 3–4 ylempää ruutua, työpaikkasi ei ole täydellinen mutta menettelee. Voi olla, että kuitenkin vilkuilet vaihtoehtoja.
Jos sait vain 0–2 ylempää rastia, voi poloa. Hyvinvointisi kannalta olisi paikan vaihtoa harkittava vakavasti.
Mitä useamman alemman ruudun jouduit rastittamaan, sitä selkeämmin sinun on tehtävä valinta. Jatkat kärsimistä ja mietit sille hyvät perusteet, jotta jaksat. Tai häivyt, jos vain voit. Tai aloitat olojen kohentamisen vaikuttamalla asioihin sisältä päin. Viimeksi mainittu vaatii kuntoa ja kanttia, mutta voi olla myös erittäin palkitsevaa. Usein ei tarvita kuin yksi rohkea, joka ajattelee ääneen, ja hyviä asioita alkaa tapahtua.
Henkilöstön hyvinvointia pohtii tänäkin päivänä eri työpaikoilla lukematon määrä työ-, projekti- ja ohjelmaryhmiä. Monet tekevät arvokasta työtä. Monet joutuvat kiertämään avainkysymyksiä kuin kissa kuumaa puuroaan. Jälkimmäisten jäljiltä syntyy yleensä ehdotuksia toimiksi, joilla on hyvin vähän tekemistä itse työnteon kanssa. Näitä korvikkeita ja viihdykkeitä voi arvioida pohtimalla, vaikuttaisivatko ne toteutuessaan positiivisesti yhteenkään tämän testin vastaukseen?
Tällaiset pikatestit voi surutta leimata humpuukiksi ja viskata roskikseen. Niin tämänkin. Mutta jos sitä ennen on leimahtanut ajatus tai pari oman hyvinvoinnin tekijöistä, ne voi olla hyvä säilyttää.
Kirjoittaja:
Hannu Ollikainen
Kirjoittaja toimi Lääkärilehden vastaavana päätoimittajana vuosina 2008–2016 ja tarkastelee nyt ajankohtaisia aiheita ja ikuisuuskysymyksiä maallikon näkökulmasta.
Kuva: Nina Kaverinen
Julkaistu Lääkärilehden blogissa.
