Tiistai 2.4.2024 järkytti koko Suomea. Vasta 12-vuotias tappoi samanikäisen ja haavoitti vakavasti kahta muuta. Kaipaamme vastausta etenkin kahteen suureen kysymykseen: miksi ja miten näin voi käydä?
En halua spekuloida juuri tämän tapauksen taustoja, sillä luotan poliisin ja muiden ammattilaisten selvitystyöhön. Aikanaan kuulemme varmaankin monenlaisista ongelmista, joista osa lienee tuttuja aiemmista kouluampumisista.
Mietin kuitenkin, miten rikki yhteiskuntamme on.
Hus uutisoi, kuinka 10–15-vuotiaiden tyttöjen sairaalahoitoa vaativat lääkeainemyrkytykset ovat lisääntyneet vuodesta 2017 lähtien. Samaan aikaan eduskunnassa valmistellaan käsikauppalääkkeiden tuomista ruokakaupan hyllylle. Jotkut toitottavat terapiatakuuta. Apua pitää olla tarjolla, se on selvä.
Mutta mistä itsetuhoisen käytöksen lisääntyminen ja myrkytysten malli kumpuaa? Miksi jo näin nuorena? Miksi juuri nyt?
Yle loi tutkivan journalismin nimissä nuorten tyttöjen valeprofiilit ensin TikTokiin ja sitten Snapchatiin. Ensimmäisessä tapauksessa kokeilu jouduttiin lopettamaan kesken, koska TikTok alkoi muutamassa tunnissa tuoda profiilin nähtäväksi itsetuhoa lietsovaa sisältöä. Snapchatissä alaikäisille tytöille virtasi seksuaalissävytteistä, suorastaan rikollista sisältöä. Ahdistelijat toimivat väärin, se on selvä.
Mutta miksi 10-vuotias ylipäätään olisi TikTokissa tai Snapchatissä? Miksi suomalaiset lapset saavat älypuhelimen nuorempana kuin missään muussa maassa? Miksi vanhemmat tuudittautuvat valheelliseen turvallisuuden tunteeseen seuratessaan älypuhelimen sijaintitietoja, mutta eivät ymmärrä avaavansa digitaalisen oven väkivallalle, pornolle, keskittymisvaikeuksille, uniongelmille, kehotyytymättömyydelle, riippuvuudelle ja riidoille puhelimen käytöstä?
Missä vanhemmat ovat, kun lapset ovat somen syövereissä?
Lääkärilehti julkaisi tilaston ja kartan Suomen merkittävimmistä vältettävissä olevista kuolemista. Alkoholi pitää edelleen ykkössijaa lähes kaikilla hyvinvointialueilla. Kuolemien lisäksi alkoholi aiheuttaa huomattavaa kärsimystä suurkuluttajien lapsille ja lisää sitäkin kautta sosiaalihuollon tarvetta ja kustannuksia. Samaan aikaan valtiovarainministeriö kiristää hyvinvointialueiden rahapussien nyörejä ja eduskunnassa valmistellaan alkoholilainsäädännön höllentämistä.
Missä on lapsivaikutusten arviointi?
Nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala palkittiin hiljattain hyvästä syystä arkkiatrin Pikkutikka-palkinnolla. Kiitospuheessaan Kaltiala nosti nuorten pahoinvoinnin taustalla esiin yhteiskuntamme ylenpalttisen yksilökeskeisyyden ja liian vähäisen yhteisöllisyyden.
Yksilönoikeuksien korostaminen ja sosiaalisen median algoritmit ovat johtaneet siihen, että suomalaiset ovat yhä harvemmin perillä elämästä oman kuplan ulkopuolella. Se, mitä jotkut pitävät turhana holhoamisena, on toisille huolenpitoa ja välittämistä – sekä tukea tarvitsevista yksilöistä että yhteiskunnan kestävyydestä.
Mitä siis nuorisolääkäri miettii mustiin pukeutuneena valtakunnan suruliputtaessa? Kauhistelu tai kovempien rangaistusten vaatiminen keskenkasvuisille eivät auta. Tarvitsemme jotain aivan muuta kuin alkoholitoimituksia kotiovelle. Tarvitsemme paljon enemmän kuin terapiatakuun.
Voisiko tämä olla uusi herääminen? Meillä on niin vähän lapsia ja nuoria, että viimeistään nyt heistä kannattaisi välittää enemmän.
Kirjoittaja on nuorisolääketieteen dosentti.
Artikkeli on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivulla.
