Perjantaina saadessani tiedon AstraZeneca rokotusten pysäyttämisestä Yle-uutisista, ensimmäinen tunne oli turhautunut pettymys. Pienen soittokierroksen jälkeen selvisi, ettei muuallakaan Suomessa tieto tai edes arviointi asiassa ollut saanut ennakkovaroituksen tai ennakkotiedotuksen tarvetta aikaan THL:ssa terveydenhuollon vastinpareilleen maakunnassa.
Demokratiaan toisaalta sopii sekin, että tieto menee kaikille ja kaikkialle yhtä aikaa ja samoilla kanavilla. Kuitenkin moni meistä terveydenhuollon ammattilaisista, jotka olemme yrittäneet viestiä sinnikkäästi ja paikallisesti rokotusten puolesta sekä vakuutelleet perjantai-iltapäivään saakka väestölle, ettei ole mitään merkkejä sellaisista ongelmista, jotka johtaisivat rokotteen keskeyttämiseen, emme voi välttyä tuntemukselta, että olemme vähän pellejä. Pandemian aikana olemme jo tottuneet, että karttuva tieto aiheuttaa tarpeita nopeillekin liikkeille, mutta ei ole ensimmäinen kerta, kun tieto tärkeimpien viranomaisten päätöksistä liikkuu paikallistasolle lähinnä median kautta. Ohimosuonet sykkien huomasin hyräileväni Irwiniä.
Laulussa Haistakaa paska koko valtiovalta 1976 synnyinkaupunkini oma poika Irwin lauloi valtiovallan heikosta toiminnasta ja syytti unettomista öistään kiristyvää verotusta ja herrojen sikailua. Koronapandemia häirinnee unia vielä kuukausia. Unettomuutta on luvassa koronan jälkeenkin, sillä tulevien vuosien talouskysymykset aiheuttavat kasvavaa verotusta ja kiperiä ongelmia monelle, eikä vähiten sotesta vastaaville virkamiehille, potilaistaan vastuussa oleville lääkäreille ja potilaan pöksyt jalkaansa vetävälle lähimmäiselle. Jatkossa tulemme väistämättä tilanteeseen, jossa kaikkia lääketieteen edistysaskelia ei voida ottaa käyttöön taloudellista syistä - tai mikä tärkeämpää, turhia tai tehottomia hoitoja ei voida enää hyväksyä osaksi repertuaaria. Molemmat antavat aihetta protestilauluille, jos lauluntekijöiden äänet eivät ole pysyvästi hiljenneet koronan aiheuttamassa ydintalvessa.
Talouskysymykset eläkööt omaa elämäänsä, mutta itse haluan tarttua Irwinin laulun toiseen särmään – siihen sikailuun. Irwin ihmettelee miten kaikki sitä johtohommiin pääsekin, moittii lainsäädäntää ja eriarvoisuutta kansan ja herrojen välillä. Korona on tuonut herrat ja duunarit samalle riville tehohoitopaikkojen huvetessa, mutta some-keskusteluissa polarisoitunut keskustelu sujuu hyvinkin samoilla argumenteille kuin Irwinin klassikko. Sikailuun ei kuitenkaan nyt syyllisty herrat ja hidalgot, vaan meistä yhä useampi ja yhä useammin. Äärimielipiteiden laukomisesta on tullut normi. Hienotunteisuus tai monitahoisuus tulkitaan helposti laimeaksi. Silti juuri äärimielipiteet ja tapa esittää niitä henkilöön pureutuen asian sijaan, ovat karkottaneet osan kansan palvelutehtäviin aiemmin tarjoutuneista hyvistä yksilöistä.
Itse olen ollut jopa hieman yllättynyt, kuinka suurten aggressioiden ja tunnetilojen kohteeksi myös virkamies voi tällä hetkellä työssään päästä. Lääkärikoulussa ei opeteta kuinka Irwinin laulun hengen mukaiseen keskustelunaloitukseen voisi vastata – pelkät avoimet kysymykset ja kohtaamisen taidot eivät riitä, jos vastassa ei ole yksittäinen potilas vaan aatteelliset ryhmät. Rokotusjärjestys, rajoitukset, viestintä tai viestimättä jättäminen – ja luoja paratkoon – ryhmäharrastukset, saavat osan kansasta tarttumaan puhelimeen ja näppiksiin raivolla, joka ei anna mahdollisuutta vuorovaikutukselliseen keskusteluun ja ymmärryksen luomiseen. Jos poliitikon nahka ei kestä tämän päivän keskusteluympäristöä, ei voida olettaa lääkärillä tai muulla virkamiehellä olevan valmiuksia senkään vertaa – harva meistä on riittävästi jörndonner.
Päätin perjantaina lopulta olla laittamatta palautetta viestinnän ontumisesta rokotusväelle THL:ään. Onhan yhteistyö siellä työtään tekevien kanssa ollut yhteisillä foorumeillamme mutkatonta ja hyvää. Olen oppinut tuntemaan vastinparimme siellä helposti lähestyttävinä, ratkaisuhalukkaina ja vastuunsa kantavina ammattilaisina. Protestilaulujen tekijäksi maailmaan kaivataan nyt enemmän bobdylaneita ja johnlennoneja kuin ärtyneitä virkamiehiä. Tarvitsemme rauhanmarsseja, joksi yhteiset koronaponnistelut nyt laskettakoon. Oma kotikaupunkini ja Irwinin hengessä tein kuitenkin protestilauluni valmiiksi – ihan vain varalta.
Kootkaa nyt joukkonne koko valtiovalta
Nyt pitää osata muuta kuin verottaa
Muuten touhu tuntuu holtittomalta
Kaikki eri suuntaan viestijät pitäis erottaa
On tässä meillä kuormittunut kansa
Kaikki sitä ääneen pääseekin
On nyt jo tyhjä joka jätkän takki
Mutta korona vain jatkuu hurjemmin
On aivan turhaa enää asiantuntijan tehdä työtä
Somessa tietävät kaiken paremmin kuitenkin
Saamme viettää monta unetonta yötä
Epävarmuus tekee elämästä helvetin
On jokaisen helppo mielipiteensä tiskiin lyödä
Sillä ei niitä koske vastuut kuitenkaan
On hauska kommentoida ja vastuunkantajat elävältä syödä
Kansa jakaantuu kun kriisiviestintää erillään hommaillaan
Ja kunnes koronarokotteet kaikki on maahan tuotu
Eduskunnan riveistä voi kyllä pikku eripuraa järjestää
Vain sivustahuutelua niin on luottamukseen särö luotu
Sillä laillako suomalaisten huolet selviää
Kootkaa nyt itsenne koko valtiovalta
Nyt pitää osata kansa ja viestintä yhteen liittää
Muuten touhu tuntuu holtittomalta
Kaikki huutelu ilman vastuunottoa jo riittää
Sally Leskinen
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 12-13/2021.
