Puutarhan kevät on ihmeellinen. Harras kevättalven lisääntyvän valoisuuden myötä alkanut odotus päättyy ensimmäisten lumipisaroiden piippojen kurkistaessa esiin. Puutarhuri ilahtuu, marraskuun pimeässä tihkusateessa tehty työ kannatti.
Krookusten kukkiessa alkaa muukin luonto heräillä. Pölyttäjät ilmestyvät kuin tyhjästä ja ilahduttavat toiveikkuudellaan.
Kyllä, maailmalla on vielä toivoa ja kyllä, kohta kukkii kaikki. Ennen kuin huomaakaan, on narsissien sekä tulppaanien aika.
Mieli on läsnä tässä ja nyt, havainnoimassa vain sitä, mikä on käsillä.
Puutarhanhoito on lääkärille paras mahdollinen harrastus. Eipä siis ihme, että asian ympärille on muodostunut kokonainen kollegoiden yhteinen sosiaalisen median ryhmä, jossa jaetaan jaloimmat onnistumiset sekä katkerimmat pettymykset.
Kasvun ihmeen tarkkaileminen luo raskaan ammatin vastapanoksi ihanan keveää, kuplivaa iloa. Lapion varressa rehkiva saa huomaamattaan tehokasta liikuntaa ja raitista ilmaa unohtamatta tietenkään syvää tyydytystä siitä, kuinka omien kättensä jäljen voi nähdä.
Kevätkukkien kukintaa seuraa epävarmuuden jakso, jolloin ei voi olla ihan varma siitä, uskaltaako esikasvatetut taimet istuttaa ulos vai pitääkö hallan varalta malttaa hetkinen.
Näiden pohdintojen parissa aika hurahtaa kukkatarhurin kesän kohokohtaan. Pionien kukinnan alkaessa kukaan ei halua olla poissa kotoa.
Vähemmän aiheeseen vihkiytyneen on kenties vaikea ymmärtää puutarhaharrastajien hinkua katsella, kuvata ja katsella muiden kuvaamia toinen toistaankin näyttävämpiä kukintoja. Ison harrastajajoukon puutarhojen lajirunsaus sekä Suomen kasvuvyöhykkeiden laaja kirjo takaa mahdollisuuden huokailla tuolle kauneudelle viikkojen ajan.
Työasiat eivät paina mieltä
Olen huomannut, että puutarhassa ei koskaan tule pohdiskeltua työasioita. Kehon päästyä työskentelyrytmiin ja käsien upottua multaan, on mahdollista löytää täydellinen zen-olotila.
Mieli on läsnä tässä ja nyt, havainnoimassa vain sitä, mikä on käsillä. Katse kiinnittyy vuoroin tuulessa heilahtelevaan heinäntupsuun ja vuoroin voikukasta toiseen pörräävään kimalaiseen. Nenään kantautuu mullan juurevan tuoksun ohella häivähdys etupihan kukkivan jasmikkeen tuoksua. Lehdet havisevat tuulessa ja pihapuro solisee hiljaa.
Pionien jälkeen puutarhuri hengähtää hetken ennen sadonkorjuun aikaa. Heinäkuinen puutarha on rehevä, täpötäynnä kukkaan puhjenneita hellästi vaalittuja taimia.
Täysin rennoksi ei kuitenkaan voi heittäytyä, sillä puutarha kiinnostaa hyödyllisten hyönteisten lisäksi myös niitä, joita vastaan puutarhuri kamppailee suojaverkoin sekä kiertelee tarkistelemassa aarteidensa lehtiä. Eihän vain ole kaaliperhonen iskenyt? Tai kirvat vallanneet silmäterää? Heinäkuun puutarhakierroksilla kastellaan ja kitketään.
Elokuussa puutarha antaa parhaan palkintonsa ja satoa korjataan päivittäin. Kyyninen sivustaseuraaja saattaa tässä vaiheessa esittää krittisen arvion viljelyn panos-tuotto-suhteesta.
Onneksi näiden laskelmien pitävyyttä ei voida todistaa, sillä puutarhassa vietettyjen työtuntien mielenrauhaa lisäävää vaikutusta ei voi rahalla arvottaa.
Elokuu on usein myös puutarhurien työkavereiden, sukulaisten, puolituttujen ja kadulla ohi kulkevien mieleen. On vaikeaa päästä tyhjin käsin puutarhurin luota kotiin. Jopa katujen varsilla jaetaan varsin epäsuomalaiseen tapaan ilmaiseksi ylijäämäomenoita.
Edellisen kevään muisto
Syksyn lopuksi puutarhuri valmistelee arteensa talveen, hiukan jo odottaen mahdollisuutta käpertyä viltin alle sohvalle. Vielä pitää jaksaa haudata kevätkukkien sipulit maahan. Sormien palelua helpottaa edellisen kevän muisto.
Kerran tämä ihana, intensiivinen harrastukseni on auttanut minua auttamaan potilastani.
Kypsään ikään ehtinyt rouva saapui vastaanotolle kovin alakuloisena verenpainemittaustulostensa kanssa. Asiantunteva kollega oli kieltänyt rouvalta kohonneiden verenpaineiden vuoksi tulehduskipulääkkeiden käytön. Ja samalla tietämättään vaikeuttanut rouvan puutarhan kevätpuuhien hoitoa. Rouva oli näet selviytynyt kuluneista nivelistään huolimatta tärkeimmistä pihatöistä muutamana päivänä kuukaudessa otetun pillerin avulla.
Puutarhurin sydän löysi välittömästi yhteyden kaltaiseensa ja jaetun päätöksenteon jalona tuloksena oli lupa jatkaa tulehduskipulääkkeen satunnaista käyttöä samalla puutarhan suotuisista terveysvaikutuksista nauttien.
Kirjoittaja on yleislääketieteen erikoislääkäri, innostunut nuorisolääkäri ja wannabe-opettaja, jonka vapaa-aika kuluu lukien sekä multasormia verrytellen.
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivulla.
