Kolmannen sektorin toiminta-alue laajenee

”Yhteiskunnan rahoituksen ensisijainen tehtävä on taata ne terveydenhuollon resurssit, joiden avulla lääketieteellinen hoito voidaan taata huipputasoisena. Kolmas sektori voi sitten huolehtia potilaan muusta hyvinvoinnista.”

Terveydenhuollon kolmannen sektorin perustehtäviä ovat mm. eri väestöryhmien edunvalvonta, vaikuttaminen ja asiantuntijuus, vapaaehtoistoiminnan ja muun auttamistyön organisointi ja toteuttaminen, sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottaminen sekä edellä mainittuihin liittyvä kokeilu- ja kehittämistoiminta.

Historiallisesti merkittävin kolmannen sektorin toiminta on ollut Mannerheimin Lastensuojeluliiton aloittama lasten neuvolatoiminta, mikä alkoi jo vuosikymmeniä ennen kuin siitä tuli lakisääteistä vuonna 1944. Tätä voitaneen pitää esimerkkinä siitä, mitä kolmas sektori voi tehdä koko väestön hyväksi.

Vaikka terveydenhuolto toimii Suomessa varsin tasa-arvoisesti, kolmatta sektoria tarvitaan edelleen; sillä on erittäin merkittävä osuus nimenomaan täydentämässä yhteiskunnan järjestämää toimintaa.

On myös pohdittava, mitä kolmas sektori on. Wikipedian määrittelyssä tunnuspiirteitä ovat voittoa tavoittelematon talous ja organisaatioiden tai ryhmien sosiaaliset tavoitteet. Onko siihen luettava myös yksityislääkäritoiminta ja vuokratyövoimayritykset? Itse määrittelisin kolmanneksi sektoriksi nimenomaan eri järjestöjen tuottaman lisän terveydenhoitojärjestelmään.

Sopeutumisvalmennuskurssit ovat erinomainen esimerkki

Tällä hetkellä esimerkkejä kolmannen sektorin toiminnasta ovat mm. syöpäyhdistysten tuottamat sopeutumisvalmennuskurssit erityyppisiä syöpätauteja sairastaville potilaille ja heidän läheisilleen. Vakiintuneen toiminnan rahoituksesta vastaavat mm. Raha-automaattiyhdistys ja Kela. Vastaavaa toimintaa on myös muilla potilasjärjestöillä.

Toiminta on merkittävää, koska järjestöt pystyvät tuomaan pitkäaikaissairaitten potilaitten elämään sellaista helpotusta, minkä tuottaminen ei kuulu julkiselle terveydenhoidolle.

Onkin huomattava, että kaikki kolmannen sektorin tuottamat aktiviteetit eivät välttämättä ole sellaisia, joista yhteiskunnan tulisi ottaa vastuu. Yhteiskunnan rahoituksen ensisijainen tehtävä on taata ne terveydenhuollon resurssit, joiden avulla lääketieteellinen hoito voidaan taata huipputasoisena. Kolmas sektori voi sitten huolehtia potilaan muusta hyvinvoinnista.

Onko käytäntö nyt muuttumassa?

Julkisen terveydenhuollon ja kolmannen sektorin välisestä rajasta on keskusteltu viime aikoina useiden sairaalahankkeiden rahoitusongelmien yhteydessä. On pohdittava vakavasti, ollaanko nyt poikkeamassa vakiintuneesta käytännöstä, jonka mukaan sairaanhoidon perustan rakentaa yhteiskunta ja kolmannen sektorin tehtävä on täydentää sitä ja mahdollisesti etsiä uusia väestön hyvinvointiin tähtääviä toimintoja. Toisaalta vastaavasti kolmas sektori toimii varsin voimakkaasti mm. nuorten syrjäytymistä ehkäisevässä ja etsivässä nuorisotyössä, jotka kuitenkin periaatteessa ovat yhteiskunnan toimintaa.

Moni kolmannen sektorin toiminta siis itse asiassa tuo lisäresursseja julkiseen toimintaan. Esimerkki tästä on Aamu Suomen Lasten Syöpäsäätiö. Se pyrkii rahoittamaan sellaista lasten syöpähoitoon kuuluvaa toimintaa, joka ei ole puhdasta tutkimusta eikä myöskään varsinaista potilaan hoitamista. Säätiön tuella pyritään rahoittamaan mahdollisuus osallistua kansainvälisiin kliinisiin tutkimusohjelmiin ja saamaan sitä kautta uusimmat hoito-ohjelmat käyttöön myös Suomessa.

Kolmannen sektorin eräs merkittävä alue on myös tieteellisen tutkimustyön tukeminen. Suurimman osan lääketieteen perustutkimuksesta ja kliinisestä tutkimuksesta rahoittavat yksityiset säätiöt. Niiden toiminnan loppuminen johtaisi väistämättä tutkimusaktiviteetin vähenemiseen ja suomalaisen lääketieteellisen tutkimuksen alasajoon.

Valvontaa tarvitaan edelleen

Kolmannen sektorin toiminnassa voi myös olla ongelmia. Julkisen terveydenhuollon on valvottava sen toimintaa, jotta mukaan ei pääse sellaisia elementtejä, joita ei voida hyväksyä yhteiskunnan toimintaan. Lieveilmiönä kolmannen sektorin alueella on havaittavissa myös selvää lainvastaisuutta. On perustettu yhdistyksiä, joitten tehtävänä on vain kerätä rahaa yhdistyksen toimihenkilöille eikä ohjata sitä yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Onneksi tätä tapahtuu harvoin ja valvonta toimii hyvin.

On aivan ilmeistä, että kolmas sektori on terveydenhuollon erittäin tärkeä tuki. Tätä toimintaa on kannatettava.

Toivo T. Salmi
professori hc, lastentautien ja lasten hematologian erikoislääkäri

Kuva: Pixmac