Lasten ongelmat ovat olleet viime aikoina paljon mediassa. Erityistä huomiota ovat saaneet häiriökäyttäytyminen kouluissa, nuorten väkivallanteot ja opinnoista tipahtaminen.
Ongelmien on nähty kärjistyvän, mutta hyvinvointikyselyjen mukaan yhä useampi lapsi voi hyvin ja on tyytyväinen elämäänsä (1). Epidemiologisten selvitysten perusteella näyttää, ettei lasten mielenterveyden häiriöiden esiintyvyys ole lisääntynyt (2).
Syitä ongelmien voimakkaaseen julkisuuteen on siis etsittävä muualta.
Ehkä yhteiskunnassamme on tapahtunut muutoksia, jotka asettavat lapsille kohtuuttomia vaatimuksia.
Esiintyvyys nuorilla jopa 20 prosenttia
Lasten mielenterveyden ongelmista on vaikeaa puhua ilman lastensuojelua.
Lapset ovat vanhusten ohella yhteiskuntamme suojattomimmat jäsenet ja eniten aikuisten armoilla. Lapsuuden elämänolot vaikuttavat voimakkaasti kehitykseen. Epävakaus ja turvattomuus voivat aiheuttaa vakavia, pitkäaikaisia ja jopa pysyviä vaikutuksia psyykkiseen terveyteen (3).
Lasten häiriöiden esiintyvyyden arviointiin liittyy haasteita (4), mutta useimmissa tutkimuksissa on päädytty arvioon, että 12–15 prosentilla esiintyy mielenterveyden tai psyykkisen kehityksen häiriöitä.
Nuoruusiässä esiintyvyys nousee jopa 20 prosenttiin.
Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja erityisesti nuorten määrä on kasvanut viime vuosina (5). Suurella osalla heistä on merkittäviä psyykkisiä oireita ja kehityksen ongelmia.
Oireilu voi olla merkki sopeutumisesta
Kaikki lasten oireilu ei johdu mielenterveyden häiriöstä. Oireilu voi olla merkki sopeutumisesta tai asianmukaisesta reagoinnista sietämättömissä oloissa.
Väkivaltaisessa kodissa elänyt lapsi on oppinut selviytymään siinä maailmassa ja käyttäytyy oppimansa mukaisesti. Jos kehitykseen ei puututa, hänestä voi tulla väkivaltainen aikuinen ja rikollinen tulevaisuus on todennäköinen.
Väkivaltainen käytös voi kummuta myös tilanteista, joissa lapsen sietokyky toistuvasti ylittyy, koska häneltä vaaditaan jotakin sellaista, jota hän ei osaa tai ymmärrä.
Tällöin on kyse kyvyttömyydestä hallita turhautuneisuutta kohtuuttomien vaatimusten edessä.
Tilanteet edellyttävät eri toimia, vaikka voivat pintapuolisesti näyttää samanlaisilta.
Perheen merkitys suuri
Lasten mielenterveyden tukeminen ja kehittyvän mielen terveyden edistäminen edellyttävät ennakoitavaa ja turvallista kasvuympäristöä.
Perheen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Lämmin vuorovaikutus ja kannustava vanhemmuus suojaavat kehitystä (6). Samoin hyvät suhteet ikätovereihin ja perheen ulkopuolisiin aikuisiin.
Laadukas päivähoito on kustannustehokas keino turvata hyvää kehitystä ja lisätä lasten välistä tasa-arvoa (7). Koulun merkitys on myös keskeinen. Koulunkäynti on lapsen työtä.
Lapsi oppii koulussa paitsi akateemisia myös sosiaalisia taitoja. Hän luo merkityksellisiä ihmissuhteita ikätovereihin ja perheen ulkopuolisiin aikuisiin, saa mahdollisuuden samastua erilaisiin ihmisiin ja sitä kautta rakennusaineita identiteetilleen.
Koulun rooli tasa-arvon edistäjänä ja mahdollisuuksien luojana on ainutlaatuinen, ja sen tehtävä lasten elämässä tulee nähdä nykyistä laajempana. On tärkeää tutkia, miten kouluissa voidaan tuottaa lasten mielenterveyttä edistäviä interventioita.
Kaikille tarpeen mukaan
Kaiken toiminnan ohjaava tekijä tulee olla lapsen etu. Lasten mielenterveyden tehokas edistäminen edellyttää palvelujärjestelmältä monialaista yhteistyötä. Työssä korostuvat erityistarpeisten lasten ja perheiden arjen sujuvuutta edistävät palvelut.
Jäsentynyttä näkemystä lasten ja perheiden palvelujärjestelmien rooleista tarvitaan erityisesti nyt, kun sote-uudistus asettaa integraatiolle suuria odotuksia. Onnistumisen edellytys on oikeiden vastuiden osoittaminen oikeille kantajille.
Eniten tarvitsemme asennemuutosta. Jokaisen aikuisen tulee mieltää itsensä lasten mielen terveyden edistäjäksi ja antaa lapselle hänen tarvitsemaansa tukea.
Yhteiskuntamme päätöksenteon tulee muuttua siten, että lasten oikeudet otetaan vakavasti. Jokaisen lapsen tulee saada juuri hänen kasvuunsa tarvittava tuki.
Tasa-arvoa ei edistä se, että kaikki saavat saman verran. Tärkeintä on saada mitä tarvitsee.
Leena Repokari
LT, lastenpsykiatrian erikoislääkäri, lasten ja nuorten psykoterapeutti
Lastenpsykiatrian linjajohtaja
HYKS
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 17/2021.
Kirjallisuutta
1. Lasten ja nuorten hyvinvointi – Kouluterveyskysely (2019). Tilastoraportti 22/2019. THL.
2. Bor W, Dean AJ, Najman J, Hayatbakhsh R. (2014). Are child and adolescent mental health problems increasing in the 21st century? A systematic review. Aus NZ J Psychiatry 48(7):606–16.
3. Wille N, Bettge S, Ravens-Sieberer U ym. (2008). Risk and protective factors for children’s and adolescents’ mental health: results of the BELLA study. Eur Child Adolesc Psychiatry (Suppl 1) 17:133–147.
4. Verhulst FC, Tiemeier H. (2015). Epidemiology of child psychopathology: major milestones. Eur Child Adolesc Psychiatry 24: 607–617.
5. Lastensuojelu 2019 -tilasto (2019). Tilastoraportti 28/2020. THL.
6. Schaefer JD, Caspi A, Belsky DW ym. (2017). Enduring mental health: prevalence and prediction. Journal of Abnormal Psychology 126(2):212–224.
7. Heckman J. (2011). The economics of inequality: the value of early childhood education. American Educator 35(1):31–35.
